Musiikki
Vinyylin viehätys
Helsingin pienissä erikoislevykaupoissa mustat kiekot vaihtavat omistajaa
Julkaistu 12.11.2009
Teksti Teemu Fiilin
Kuvat Marja Väänänen
ILMIÖ Sanakirjan sivulla kohdassa ”levydivari” pitäisi olla kuva Green Grass Recordsin tiloista. Fredrikinkadun Etu-Töölön päässä sijaitseva piskuinen liike on sullottu niin täyteen käytettyjä levyjä että klaustrofobisempaa voi heikottaa. Valtaosa on vinyyliä, totta kai, mutta myös käytettyä cd:tä on kohtuullinen valikoima.
Omistaja Markku Arola laittaa Amerikan kaikkien aikojen myydyimmän albumin, vuonna 1976 julkaistun Eaglesin kokoelman soimaan, vinyyliltä. Hän sytyttää tupakan ja tarinoi kaupan alkuvaiheesta.
– Oliskohan täällä aluksi ollut 500 lp:tä. Nyt tilanne on vähän toinen.
Arola kertoo kaikkien kaupan levyjen olevan läpikuunneltuja. Mies on kuntoluokituksessaan tarkka ja hinnoittelussa äärimmäisen reilu.
– Jos Zappan levyssä on naarmu ja se napsuu, niin se ei ole hyllyssä vaan vitosen laarissa.
Arola arvostaa vinyylilevyjä. Tarvittaessa hän jopa korjaa ja pesee naarmuisia ja likaisia levyjä, mutta vain arvokkaita sellaisia.
Huonokuntoisimmat menevät suoraan seinäkoristeiksi – vaikka muualla moni niistä koristeltaisi sadan euron hintalapulla. Lisäksi Arola kertoo ylpeänä tarjoavansa käytettyjen levyjen tuojalle parhaan hinnan, pitäen oman katteensa hieman vaatimattomampana kuin moni muu alan yrittäjä.
Green Grassin myynnissä ei minkäänlaista vinyyli-trendiä näy: myynti on pysyy pitkälti samana kuukaudesta toiseen.
Arolan mukaan myös nuorempi polvi on löytänyt vinyylin. Sellaiset jotka ovat saaneet faijoiltaan levykokoelman ja soittimen.
– Sen jälkeen niitä ei kiinnosta CD:t enää ollenkaan, Arola nauraa.
– CD on pahinta mitä musiikkiteollisuudessa on tapahtunut. Niitä olisi kyllä tarjolla koko ajan, liikaakin.
Lifesaver-kaupan omistajat Sami Dariush ja Mikkomatti Aro ovat levykauppiaita, vaikkei heidän puotinsa ole vielä avannut edes oviaan. Kun kymmenen vuotta sitten avatun levykauppa Lifesaverin omistajat syksyllä ilmoittivat kaupan lopettamisesta, päättivät Dariush ja Aro antaa Lifesaverille toisen elämän.
Vanha kauppa ei lopettanut liiketoiminnan huonontumisen vuoksi, vaan omistajiensa intressien muuttumisen vuoksi.
Uudessa paikassa, vain korttelin päässä vanhasta, viimeistellään nyt toisen Lifesaver-kaupan toimitiloja.
– Jatkamme sitä kaikkea hyvää, mikä vanhassa Lifesaverissa oli. Mahdollisimman paljon hyviä käytettyjä kohtuullisilla hinnoilla sekä valikoima kiintoisaa uutta musiikkia, sanoo Dariush.
Miehet kertovat, että riittävästi laadukkaita käytettyjä ei yksinkertaisesti löydy Suomesta, niitä on pakko metsästää ulkomaita myöten.
– Suomessa ei voi odottaa että levyt vain kävelevät kaupan ovesta sisään, sanoo Dariush.
Hyvät valikoimat soulia, diskoa, hip hopia ja muuta tanssimusiikkia tarjoava Lifesaver tuli tunnetuksi kaupungin tiskijukkien luottokauppana, mutta nyt imagosta halutaan eroon. Miehet ovat silti puristeja vinyylin suhteen: CD:itä ei tulla Lifesaverissa tulevaisuudessa näkemään. Siitä pyritään myös pitämään kiinni että valtaosa levyistä on mahdollisimman alkuperäisiä painoksia, vaikka myös uusintaprässejä hyväksytään.
Kallion Vaasankatu on jo katuna melko punk. Siksi on vain loogista että punk-puoti Combat Rock Shop muutti sinne kuukausi sitten Fredrikinkadulta, Green Grassin naapurista.
– Tämä oli hyvä valinta, näin sen pitikin mennä, hymyilee toinen kaupan omistajista, Jani Koskinen. Vuodesta 2004 toiminut Combat Rock myy punkrockia ja indietä, pääasiassa vinyylinä ja pääasiassa pienten kustantajien julkaisemana.
Vannoutuneen vinyylidiggarin Koskisen mukaan sekä vinyylin kysyntä että tarjonta ovat räjähdysmäisessä nousussa.
– Muutama vuosi sitten tilanne oli toisin päin. Saatiin tyrkyttää vinyyliä jengille.
Kovin kysyntä on suomenkielisellä punkilla sekä klassikko-uusintajulkaisuilla. Joskus pieninä painoksina julkaistut punk-sinkut viedään käsistä saman tien, eikä lisää tule. Pieni postimerkkeily kuuluu kuitenkin indie-henkeen.
Kaupan omistajat, Koskinen sekä Janne Tamminen pyörittävät myös Combat Rock Industry -levylafkaa. Koskinen soittaa lisäksi I Walk The Line -bändissä ja Tamminen vaikutti kaksitoista vuotta viime vuonna hajonneessa Endstand-yhtyeessä.
– Tämä on kokonaisvaltainen elämäntyyli mikä on kasvanut harrastuksesta. Kauppa on tapa jolla me pystymme käymään muissakin hommissa. Tässä näkee jengiä ja pysyy perässä siitä maailmasta.


Kommentit