TAIDE. Valkoiset seinät, valtavat ikkunat ja tunnelma kuin ruumiinvalvojaisissa. Taidegalleriat eivät aina houkuta satunnaista kadunkulkijaa piipahtamaan sisään.
– Niin se ei saa mennä, sanoo kuvataiteilija-galleristi Jonna Johansson, joka emännöi vaihtoehtoista näyttelytilaa Korkeavuorenkadun ja Pienen Roobertinkadun kulmassa.

00130Galleryn seinät näyttävät sovinnaisen valkoisilta, mutta muuten ollaan kirjaimellisesti underground. Kiviraput johtavat katutason alle, entiseen lihakellariin.
– Olen miettinyt, että onko tuossa roikkunut ruhoja, Johansson osoittaa takahuoneen katossa roikkuvaa rautakoukkua.

Vaihtoehtoisuus ei viittaa pelkkään interiööriin. Johansson ja gallerian toinen perustaja, kuvataiteilija Juan Kasari tahtovat tarjota tilan ”jollekin uudelle”. Se voi tarkoittaa taideoppilaitoksista valmistuneita tyhjätaskuja, berliiniläistä äänitaidetta tai venäläistä videota.

Yhdistyksen pyörittämä galleria syntyi puoliksi vahingossa, kun kaksikko jahtasi itselleen työtiloja. Korkeavuorenkatu 27:n kellarihuoneistossa on ennenkin haissut tärpätti, sillä tiloissa toimi ateljee jo vuosikymmeniä sitten.
– Jotain kain tappereita ja kumppaneita täällä on pyörinyt.

Maanantaisin näyttelytila on suljettu, mutta silloinkaan Johansson ei osaa pysyä poissa. Oman taiteen lisäksi on tehtävä gallerian ”paperihommia”, kuten kotisivujen päivittämistä ja hakemuksiin vastaamista. Välillä työpaikka meinaa muuttua kodiksi. Taulunpohjien ja kankaiden keskeltä pilkottaa sohva.

Kolmessa vuodessa 00130:n maine on kiirinyt ulkomaille saakka. Omistajat kuratoivat taiteilijaryhmiä kansainvälisiin näyttelyihin, ja japanilaiset turistit kyselevät gallerian logolla varustettuja t-paitoja.
– Me näytetään kai cooleilta, kun työharjoitteluhakemuksia tulee New Yorkista asti, Johansson heittää.

Eikä Helsingin galleriakenttä muutenkaan laahaa perässä Euroopan isoista kaupungeista. Kun talsii pari korttelinväliä Korkeavuorenkadulta, nuoria galleristeja löytyy lisää.
– Voisi sanoa, että tämä on tavallista anarkistisempi tila, sanoo Toni Ledentsa ja nojaa päätään Maa-tilan seinään.

Täälläkin ollaan katutason alapuolella. Kulttuurituottajaksi opiskellut Ledentsa pyörittää Taidekoulu Maan poikkitaiteellista galleriaa harrastuksenaan.
Huoneistossa kaikuu, koska seuraava näyttely aukeaa vasta huhtikuussa. Sitä ennen on luvassa kuitenkin performanssiprojekti ja ”jotain audiovisuaalista happeningia”.

Periaatteisiin kuuluu ettei vaihtoehtogallerian pyörittämisellä tavoitella voittoa. Maa-tilan vuokraaminen viikoksi maksaa yleensä satasen, Korkeavuorenkadulle pääsee kolmeksi viikoksi 650 eurolla.
– Nollabudjetin takia me voidaan ottaa esimerkiksi äänitaidetta, jolla ei ole kaupallista arvoa, Johansson selittää.

Epäkaupallisuus ja rapisevat kellarinseinät voivat panna vanhan liiton galleristit nyrpistelemään, mutta Ledentsa uskoo, että useimmat katsovat punk-asennetta hyvällä.
– Monet tykkää meidän filosofiasta. Me tuodaan tänne jotain uutta.

 

Nuorten galleristien keskittymä

Galleria Huuto, Uudenmaankatu 35 & Laivurinkatu 43 Taiteilijoiden pyörittämä galleria on jakautunut kahdeksi.
Laivurinkadulla Fred Ivar Utsi Klemetsen ja Kristin Tårnesvik, Viiskulmassa Anni Laakso 4.2.–17.2.

Maa-tila, Albertinkatu 19 Poikkitaiteelliseen galleriaan tuodaan joskus myös bändejä. Yläkerran naapurit hyväksyvät. Taidekoulu Maan performanssiprojekti 18.–24.2. ja Skoki-projekti 4.3.–16.3.

00130Gallery, Korkeavuorenkatu 27
Hauskan rosoinen vaihtoehtogalleria tiedetään ulkomaillakin.
Anna Turusen mosaiikkiveistoksia 6.2.–24.2.

Majakka, Harjukatu 3B Viidentoista nuoren taiteilijan ylläpitämä galleria on Kalliossa.
Taika Ilolan näyttely 10.2. asti.

Myymälä2, Uudenmaankatu 29
Taidekollektiivin näyttelytilalle tekee
seuraa pieni design-kauppa.
Ida Pimenoffin valokuvia 6.2.–29.2.