TEATTERI. Ohjaaja-näytelmäkirjailija Paavo Westerberg haluaa uusimmalla työllään puolustaa lasten asemaa.

– On käsittämätöntä, että nuorten mielenterveyshuollosta leikataan varoja. Pääkaupunkiseudulla resursseja ei ole riittävästi, ja sairauden täytyy olla fataali ennen kuin hoitoa saa, Westerberg sanoo.

Westerberg ohjaa Kansallisteatterille Henrik Ibsenin Villisorsan. Hän on sovittanut yli 120-vuotiaan näytelmän nykyaikaan, ja nostaa siinä esiin lapsen näkökulman. Ohjaaja kysyy, miten me kohtelemme lapsiamme, jotka tarvitsevat rakkautta ja pelkäävät hylätyksi tulemista.

34-vuotiaalla Westerbergillä on itsellään viisi lasta. Hän ei halua puhua perheestään julkisesti, mutta myöntää, että aihe tuntui omakohtaisestikin tärkeältä.

Kesken näytelmän valmistelun sen teemat tulivat yllättävästi ja traagisesti entistäkin ajankohtaisemmiksi.

– Jokelan tapahtumat eivät muuttaneet teatterin tekemisen lainalaisuuksia, mutta se käsitys vahvistui, että näytelmän viesti on arvokas.
Westerberg toivoo, että Villisorsa tarjoaa katsojalle mahdollisuuden käsitellä vaikeita teemoja teatterin seinien suojassa, turvallisessa ympäristössä.
– Teatteri puhuu silloin, kun itsellämme ei enää ole sanoja.

Paavo Westerberg antaa itsestään filosofisen, pohdiskelevan vaikutelman. Puhuessaan ohjaaja siteeraa usein, tietenkin Ibseniä, mutta myös muita teatterimaailman viisaita.

Hän kuitenkin kertoo tekevänsä työtä usein myös intuitiivisesti. Villisorsan teksti kosketti häntä ensin tunnetasolla, järjen vuoro tuli vasta myöhemmin.
– Tunteita on vaikea määritellä tai analysoida. Näytelmä puhutteli minua alitajuisesti. Jokin siinä vei mukanaan, tarjosi samastumispintaa.
Westerberg puhuu teatterista lämpimästi. On kuin hän kuuluisi teatteritalon uumeniin, vaikka hänet tunnetaan monista televisiolle ja elokuvateattereille tehdyistä töistä.
– Teatteri on aina elämän puolella. Ja toivon ja rakkauden.

Westerberg on kasvanut televisiosarja Susikoira Roin ajoista esittävän taiteen monitaituriksi. Häntä kuvaillaan suomalaisen näytelmäkirjallisuuden lupaavimmaksi nuoreksi kyvyksi.

Miehen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Kotiin ennen pimeää kuuluu Kansallisteatterin ohjelmistoon jo toista vuotta. Villisorsan ohjaamisen jälkeen hän suunnittelee palaavansa jälleen kirjoittamaan. Mielessä pyörii aiheita näytelmiksi ja elokuvakäsikirjoituksiksi.

– Pidän kovasti siitä, että ohjatessa saa olla ihmisten kanssa, mutta nyt kirjoittamisen tarve alkaa nousta pintaan. Se on kiva tunne.
Westerberg ei ole myöskään unohtanut näyttelemistä, vaan pitää mahdollisuutta jatkuvasti avoinna.

– Ohjaajana tulee hetkiä, jolloin käy mielessä, että olisi mukavaa olla taas soittajana bändissä. Kukaan ei vain ole pitkään aikaan rohjennut kysyä, hän hymyilee.