KOLUMNI. Varhaisimmat muistikuvani olympialaisista ovat vuodelta 1988, jolloin heräsin aamuyöllä katsomaan, kun Suomi rökitti Ranskan jääkiekko-ottelussa 10–1. Pelin jälkeen vedin aamupuurot naamaan ja vaelsin silmät ristissä kouluun. Matikankirjaan piirsin kuvion, jolla Reijo Mikkolainen vapautettiin maalintekoon. Penkkiurheilijan arki on raskasta, varsinkin silloin kun kisoja on toisella puolella maailmaa.

Mutta haasteita riittää myös toisaalla, nimittäin uutismaailmassa. Ensi viikolla alkaa Vancouverin olympialaiset, ja kisat kilpaillaan pääosin keskellä yötä. Sanomalehtien urheilutoimituksissa revitään hiuksia päästä, kun niissä pohditaan, miten kisoja pitäisi uutisoida. Aamun lehteen yön kisat eivät ehdi, ja seuraavan päivän lehdessä uutinen on jo auttamattoman vanha.

Häviäjän roolissa Vancouverin olympialaisissa on painettu lehti. Lehtien tehtäväksi jää uutisoida alkuillan tapahtumat, kirjoittaa ennakkojuttuja tulevan yön koitoksista ja tehdä jatkojuttuja yli vuorokauden vanhoista suorituksista.

Tv pitää pintansa suorien lähetysten ansiosta, ja aamuiset tv-uutiset pääsevät repostelemaan suomalaisten menestystä tai menestymättömyyttä heti aamutuimaan.  

Luvassa onkin kaikkien aikojen internetkisat. Olympialaisten uutisoinnissa internetin merkitys on valtava ja nettilehtien urheilusivut tulevat saamaan roimasti lukijoita. Leijonien ottelutuloksista, mäkimiesten räpistelystä ja hiihtäjien mitalisateesta pääsee lukemaan netistä tuoreeltaan heti aamulla. Jos ei koneelta aamupuuroa syödessä, niin ainakin kännykästä työmatkalla.

Toki kahden vuoden takaisissa Pekingin kesäolympialaissakin internetillä oli suuri rooli. Mutta kisat käytiin kesällä, jolloin ihmisiä on netin ääressä vähemmän ja kesälomien ansiosta useammat jaksoivat valvoa ja seurata tv:stä suoria lähetyksiä.

Taidanpa raivata yöpöydälle tilaa läppärille.