KOLUMNI. Italian pieni suuri mies Silvio Berlusconi sai joulun alla turpiinsa, ja vain hetkeä tapahtuneen jälkeen hyökkääjä julistettiin mieleltään järkkyneeksi. Vatikaanin joulumessussa nainen säntäsi paavin päälle kaataen tämän, ja heti täräytettiin hänellekin hullun leima otsaan.

Vanhempia esimerkkejä löytyy myös länsinaapurista. Pääministeri Olof Palmen murhasta vuosikausia epäilyksen alla ollut Christer Pettersson laatikoitiin, jos nyt ei ihan mielisairaaksi, niin päihderiippuvaiseksi ja ailahtelevaksi ainakin. Samoin kävi ulkoministeri Anna Lindhin murhaajan kanssa. Hänet passitettiin oikeuspsykiatriseen hoitoon, joskin korkein oikeus ”korjasi” tuomion myöhemmin perinteiseksi elinkautiseksi.

Yhdysvalloissa mieleltään järkkyneiksi on määritelty muiden muassa presidentti John F. Kennedyn murhaajaksi uskottu Lee Harvey Oswald, oikeusministeri Robert Kennedyn murhaaja Sirhan Sirhan sekä presidentti Ronald Reagania ampunut John Hinckley.

Onneksi meillä muumilaaksossa virassa olevat ministerit ja muut valtaapitävät ovat saaneet olla ja elää rauhassa vuonna 1922 Töölössä tapahtuneesta ministeri Heikki Ritavuoren murhasta lähtien. Yksi kyllä tumpattiin muutama vuosi sitten hankeen, ja toiselta lyötiin vappuhattu päästä, mutta tekijöitä ei leimattu hulluiksi vaan humalaisiksi.

On toki helppo uskoa poliittiseen eliittiin kohdistuneet väkivallanteot niin Suomessa kuin maailmallakin vain mieleltään järkkyneiden tai humalaisten irrationaalisiksi tempauksiksi. Järjestelmällisessä hulluksi leimaamisessa ihmetyttää kuitenkin se, miten kummassa vajaalla käyvät ihmiset onnistuvat kiertämään ne valtavat turvajärjestelyt aina päähänpiston saadessaan?

Josko onkin niin, että valtaeliittiin väkivaltaa kohdistavat eivät olekaan olleet yhtä sairasta mieltä, vaan jyrkästi eri mieltä? Tasapainon ja valtahegemonian säilyttämiseksi on helpointa leimata tekijät hulluiksi ja vaieta kuoliaiksi. Ei tarvitse nostaa kissaa pöydälle ja todeta, että ehkä meilläkään ei auvo ihan kaikille ulotu. Ehkä meilläkin on asioita vinksallaan, jos jotkut voivat jo niin pahoin, että ovat valmiita mihin tahansa.