Kolumnit

Hyvästi, Saab?

Anne Viljamaan kolumni

Julkaistu 04.01.2010

Vanhan ja kuluneen sanonnan mukaan saabismi on sairautta. Väitetty vaiva näyttäisi tämän hetken tietojen mukaan poistuvan ihan itsestään ilman rokotusrumbaa, jos maineikkaan laatuauton kujanjuoksu päättyy pelätyllä tavalla. Vielä on ilmassa pienen pieni toivon kipinä, kun hollantilainen Spyker neuvottelee Saabin omistajan General Motorsin kanssa mahdollisesta kaupasta. Muitakin ostajaehdokkaita on taas ilmaantunut.

Vaikka Saab on ruotsalainen automerkki, se on aina tuntunut vähintään puoliksi suomalaiselta. Sitä on valmistettu Uudessakaupungissa, ja suomalaiset omaksuivat Saabin nopeasti kansallisautokseen. Siihen ovat luottaneet rallikuskit, keskiluokan perheenisät, vauraat johtajat ja poliisi. Itse ajoin ensimmäiset metrini autokoulun Saabilla. Ensimmäisellä poikaystävälläni oli ruskea 99, ja kun 1970-luvulla ensimmäisen Saabinsa ostanut isäni vaihtoi jo toistamiseen uudempaan malliin, vanha siirtyi tyttärelle.

Saabin ratin takana meno oli vakaata ja turvallisen tuntuista. Aluksi uusien mallien muodot eivät kaikkia miellyttäneet (yksi 99:n lisänimistä oli Le Canard eli ankka), mutta alan teknisen kehityksen huippuna pidettiin kiistatta turboahdettua mallia. Kukapa olisi tuolloin osannut ennustaa maanteiden ikonille tällaista kohtaloa?

Suomessa on rekisterissä vielä 47 000 Saabia. Jos autotehtaan ovet nyt lopullisesti sulkeutuvat, liikenteessä oleville autoille ei povata montakaan käyttövuotta. Valtateiden varma puurtaja päätyy nopeasti museoautoksi ja keräilijöiden talleihin.

Vaan eipä tässä ole sen kummemmasta kysymys kuin siitä väistämättömästä muutoksesta, joka on maailmanmenoa aina pyörittänyt. Samalla tavalla historian hämärään ovat häipyneet luotetut T-Fordit ja ihaillut 1950-luvun amerikanraudat, ja automerkkien valmistajat ovat muodostaneet aivan uudenlaisia liittoutumia.

Ja jos yhtään lohduttaa, niin ainakin osa Saabista saa jatkoelämän kaukana idässä, sillä automerkin teknologiaa on myyty Kiinaan. Ja jos tiedot Saabin kuolemasta osoittautuvat lopulta ennenaikaisiksi, krooniseen saabismiin sairastuneet voivat yhdessä iloita oireiden jatkumisesta.

Kommentit

Kommentoi