KOLUMNI. Valtiosihteeri Risto Volanen tuli tutuksi jännittävistä totalitarismi-kommenteistaan, kun Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon Sotilas tuli ensi-iltaan Kansallisteatterissa viime vuonna. Sittemmin Risto on kunnostautunut Kauhajoen tragedian jälkeen väittämällä, että syynä murhetapaukseen on ”netin kautta tapahtuva fasistinen kommunikaatio”. Ei ihme, ettei Arkadianmäellä ole jaksettu kiinnostua esimerkiksi mielenterveyshuollon kaltaisista epäolennaisuuksita, mikäli päättävistä elimistä löytyy vastaavia käsityksiä.

Kun kysymyksessä on suomalaisten miesten harjoittamasta väkivallasta, on turha puhua ”fasismista”. Risto, suomalainen väkivalta ei ole ideologia. Se ei ole ääriliike. Suomalainen väkivalta ei ala internetistä, vaikka se halpa, persoonaton ja mukavasti ulkoistettava syyllinen onkin. Risto, Saatana ei asu siellä, kuten se ei asunut kuulakärkikynässäkään tai junassa silloin, kun ristojen edeltäjät pitivät niitä Saatanan kätyreinä. 

Suomalainen väkivalta alkaa kotoa, jossa lapsi kohtaa sen todennäköisesti ennen kuin kykenee etsiytymään nettiin: naisille ja äideille koti on kaikkein vaarallisin paikka. Siellä suurin osa naisiin kohdistuvista seksuaali- ja väkivaltarikoksista toteutetaan. Joka kuudes minuutti nainen pahoinpidellään parisuhteessa, joka toinen viikko nainen menettää samasta syystä henkensä. Kaksikymmentä prosenttia naisista joutuu raiskauksen tai sen yrityksen kohteeksi elämänsä aikana – Suomessa, tasa-arvon ja väkivallan kultamaassa.

Kuvaavaa kyllä, Suomessa on tutkittu lasisen lapsuuden seurauksia, mutta ei sitä, miten lähisuhdeväkivalta vaikuttaa lapseen. Entä sitten lapsiin kohdistuva väkivalta? Tekijä on useimmiten tuttu, äiti huomattavasti useammin kuin isä ja paikka useimmiten – koti.

Suomalaiset ovat hyvin yksityisiä kotinsa suhteen. Siksi kodin piirissä tapahtuneista rikoksista ei haluta  puhua ja siksi tilanne ei muutu. Siksi ristot kumppaneineen etsivät syytä kaikkialta muualta paitsi kotoa.
Ristojen ja muiden aiheesta kiinnostuneiden kannattaa katsoa Rakkautta&anarkiaa-festivaaleilla nähty elokuva Klass. Ilmar Raagin ohjaama, palkittu elokuva antaa yhden vastauksen sille, mitä tapahtuu ennen kuin koulun ruokala täytyy ruumiista. Internet on mukana hyvin autenttisella ja uskottavalla tavalla, mutta vähän eri muodossa kuin ristot toivoisivat. Tavalla, jota ei voi yhdistää fasismiin, ei sitten millään: nettiä voi käyttää kiusaamiseen, jota ei perustella uskonnolla tai ihonvärillä. Mutta ei se kiusaaminen ole fasismia. Eikä netti ole ainoa kiusaamisen väline, se on vain uusi sellainen.


Sofi Oksasen kolumni julkaistiin 10. lokakuuta Metro-lehdessä.