Ristipaineita Pilvilinnassa.

Oikea osoite

RurikRonnbergRurikRonnbergMaanantai, 8.2.2010

Muutaman päivän ajan olen yrittänyt muodostaa ajatuksia ja
yrittänyt saada niitä kovalevylle. Pääkoppani sisällä muhiva räkä
ei kuitenkaan ole omiaan edistämään ajatuksenjuoksua.
Tyhjensin kameran muistikorttia, ja sieltä onneksi löysin yhden kuvan
maakuntamatkoiltani. Tiedän ainakin yhden paikan mistä pääosin saa
apua jos järki ei toimi...

Kommentit

mika76 09.02.2010 klo 20:54

Ihmiset kasvatetaan uskomaan että jos et kuulu kirkkoon olet saatanan palvoja tai joku muu hörhö.Kirkkohan on pelkkä rahastus laitos siinä välissä sekä työpaikka muiden joukossa.Jumalan olemassa oloa on vaikea todistaa todistus aineistona on ainoastaan kirja ja tiede tukee taas alkuräjähdys teoriaa.Näitä ikuisia kysymyksiä lienee jos jumala loi taivaan ja maan kuka loi jumalan?Mistä avaruus tuli ja loppuuko se joskus jos loppuu niin mihin?tai miksi olemme täällä?Nämä kysymykset kuuluvat samaan kategoriaan kuin kumpi oli ensin muna vai kana?ei kannata liika miettiä pää menee sekaisin jos sen on enää mahdollista mennä enempää.

Muokattu 9.2.2010

RurikRonnberg 08.02.2010 klo 19:22

Jumalankaan olemassaoloa ei tieteellisesti ole voitu todistaa. Eikä mikään ihme.
Mutta se on ihme, että jokainen firma joutuu maksamaan kirkollisveroa, vaikkeivat kuulu kirkkoon. Myös muslimien ja hindujen yritykset joutuvat olemaan hengessä mukana... Siinä on kummajaista kerrakseen.

JulmaJJ 08.02.2010 klo 14:51

Tietääkseni kummituksia ei olla tieteellisesti täysin todistettu, joten periaatteellisella tasolla ei mene. Mutta itse olen sen verran avarakatseinen melkein kaikelle uudelle, niin eipä tarkemman tuumamisen jälkeen olekaan täysin kuollut ajatus.

RurikRonnberg 08.02.2010 klo 13:51

Meneekö kummitus henkilääkärille, jos se kärsii haamusärystä?

JulmaJJ 08.02.2010 klo 11:49

Empä menisi vannomaan, että apuja saa ensikäynnillä. Ihan siihen perustuen, että kansan syvät rivit tuntevat paikan arvauskeskuksena.
Homma tuppaa niissä toimimaan siten, että sokea katseli, kun rampa hyppeli.

Kommentoi

Tietoa blogista

Blogaani Rurik Rönnberg on umpijuntti pohjalainen pienkirjailija hakemassa vastauksia elämän tarjoamiin visaisiin kysymyksiin.

Hakiessaan tilanteisiin sopivia (ja usein ekologisia) ratkaisuja, joutuu hän välillä umpikujaan pelkän arjen kanssa.

Hänen luonteenkuvauksensa on pikemminkin diagnoosi. Fyysisesti hän on kuin (halpa) chileläinen punaviini:
Pyöreähkö, keskitäyteläinen, viipyilevä, röyhkeähkö mutta notkea.

Tilaa RSS-syöte

Kirjoittaja

RurikRonnberg

Aiheet

    Arkisto