Yksinäinen ratsastaja

Juha VuorinenTorstai, 17.6.2010

Edellisessä kolumnissani tarkastelin neljää keskustavaikuttajaa astrologian suomin valtuuksin ja aion jatkaa vielä hetken samalla, mutta nyt himpun eläimellisemmällä linjalla. Minulla oli nimittäin aikoinaan Emma-niminen koira, jolla oli täsmälleen samanlainen syntymäkartta kuin Paavo Lipposella. Emma ei valitettavasti voinut viettää meillä koiranelämäänsä loppuun asti, koska nuoremman tyttäremme synnyttyä hän alkoi osoittaa mieltään muun muassa ulostamalla vauvan sängyn viereen, nälkälakkoilemalla sekä panemalla tassut takalukkoon lenkkien ajaksi. Koira siis teki meille selväksi, että toinen lähtee, joko vauva tai hän. Vihjaisin hienotunteisesti Emmalle, että jos hänen despoottimainen käytöksensä ei pian muutu, niin täällä on kohta koira haudattuna. Ei se muuttunut, mutta Emman osoite kylläkin.
Kahinasta viisastuneina emme haikailleet enää hauvavauvaa, kunnes perheeseemme putkahti ihastuttava Viljo-koira. Hän ei ollut moksiskaan tuvassa taapertaneesta tenavalaumasta vaan asettui rapumaisesti perheen hännille. Vasta myöhemmin tajusimme, että meidän Viljollahan on perkele täsmälleen samanlainen syntymäkartta kuin keskustan entisellä puoluesihteeri Jarmo Korhosella. Astrologian aukottomuudesta kertonee jotain, että Viljolla oli jo paljon ennen puoluerahoitussotkuja reikäpäinen tapa kiskoa lenkeillä kielloista huolimatta. Kävimmekin kaikki mahdolliset ja mahdottomat koirakoulut ja psykologit läpi, mutta mikään ei auttanut. Lopulta kasvattaja ehdotti konstia, joka taatusti veisi vetohalut. Asensimme Viljon päähän kuonopannan. Kasvattaja vielä vannotti, että kahdessa viikossa Viljo vaappuu vierellä kuin ankkalauma. Kaksi viikkoa on venynyt nyt puoleksitoista vuodeksi. Mutta yhdistää näitä kahta uppiniskaista vanhankuun rapua toinenkin asia, vai kuulostaako kovin vieraalta sanonta, hei, onks Jarmoo näkyny?

Mutta palataan lauantain puoluekokoukseen ja sieltä irronneeseen kiinnostavaan galluptulokseen. Keskustaväeltä kysyttiin, kuinka moni kieltäisi kerjäämisen lailla. Lopputulos oli yllättävää luettavaa, sillä kerjäämistä kannatti lähes tarkalleen samanlainen viipale kokousväestä kuin äänesti Jarmo Korhosta jatkokaudelle.

Samaisessa kansanjuhlassa ei myöskään nähty fantasioimaani Marja Tiuran mustan tamman esiinmarssia vaan puolue sai pesaistua likapyykkinsä ilman Pirkanmaan pesukone-eksperttiäkin. Hevosaihetta kevyesti viistäen haluan lopuksi kertoa pieksämäkeläiseltä opetusneuvokselta aikoinaan kuulemani tarinan eräästä hänen korjaamastaan kouluaineesta. Oppilaiden piti kirjoittaa äidinkielentunnilla aine otsikolla Yksinäinen ratsastaja. Eräs orastava savolainen oli pannut parastaan ja kirjoittanut näin: Olipa kerran yksinäinen ratsastaja. Sen jälkeen oli neljä liuskaa klopoti klopoti klopoti klopotia ja lopuksi, sen pituinen se. Jollen aivan väärin muista, niin opetusneuvos antoi tästä aineesta arvosanaksi 4 +. Se plussa tuli siitä, ettei tekstissä ollut kirjoitusvirheitä.

Tämä kolumni on esitetty Iskelmässä 15.6.2010 ja on kuultavissa täältä.

Kommentoi

Keskustan ruusunnuput

Juha VuorinenPerjantai, 11.6.2010

Tänä viikonloppuna jyristään keskustan puoluekokouksessa, jossa valitaan varmuudella uusi puheenjohtaja, mutta mahdollisesti myös puoluesihteeri. Politiikan asiantuntijat ovat kuitenkin varoitelleet, että keskustan puoluekokousvalinnat ovat henkimaailman hommia. Sellaisen käsityksen sain itsekin kuunneltuani Kekkosen lempikersa Paavo Väyrysen tiedotustilaisuutta hänen puheenjohtajakampanjansa etenemisestä tai seuratessani pääministeri Vanhasta, joka kaulakin pitkällä on yrittänyt saada selvyyttä keskustaa lähentelevän Joutsen Median hallituskokoonpanosta.

Älkäämme siis luottako harhaisiin ovensuukyselyihin vaan sukelletaan suoraan universaalin tiedon lähteelle ja tiiraillaan tähtikartoista, millaisia ovat neljä vahvimmin vallankahvaa puristelevaa populistia.
Vanhan astrologisen kaavan mukaan syntymähetken auringon ja kuun välisestä astekulmasta voi laskea ihmisen sisällä lymyävän sielun iän ja tällä tavalla tulkittuna 2. syyskuuta 1946 syntyneen Paavo Väyrysen sisällä riehuu 18-vuotias juuri aikuisuuden kalvon puhkaissut Neitsyt, jonka itsetunto on kuin vastikään kortin saaneella riitapukarilla.
Toinen konkari Mauri Pekkarinen on syntynyt 6. lokakuuta 1947 ja hän on sielultaan hieman alle kuusikymppinen energiamielipiteittensä kanssa tasapainoileva Vaaka. Eläkeikää lähestyvällä sieluniällä ei ole tarkoituskaan järjestää mitään hiuksia nostattavia mediaspektaakkeleita, mutta ei myöskään riehaantua ennenaikaisesta voitosta, vaikka keskusta onkin valitsemassa pätkäpääministeriä.
27. syyskuuta 1968 syntyneen Mari Kivinimen sisällä asuu 14-vuotias nahkatakkinen tyttö, jollaista ottaa kaikki päähän aina arvaamattomasta puoluesihteeristä Clearasilin peitepuikkoon.
Keskustan mahtisonni Jarmo Korhonen on puolestaan syntynyt 19. heinäkuuta 1965 ja näillä asetuksilla hän on sekoitus Mike Tysonia ja Sauli Niinistöä. Korhosen kuorien sisällä piileksii 57-vuotias rapumies, joka on kuumerkkinsä perustella työpaikkatyranni, mutta kotona eukkokullan tossun alla hiljaa vikisevä vinkulelu.
Näin taivaallisista lähtökohdista aletaan siis etsiä Suomelle uutta pääministeriä ja keskustalle asiapullosalkun kantajaa.

Mutta minkähänlainen kohahdus kävisi Lahden puoluekokouksessa, jos yhtäkkiä lavalle laukkaisi mustana tammana eduskuntaankin pyrkivä Marja Tiura. Siis hän, joka keskustaan loikkauspuheista närkästyneenä ilmoitti napakasti, että on syntynyt kokoomuslaiseksi ja kuolee kokoomuslaisena. Vai olisiko oikea muoto sittenkin ollut, että hän on syntynyt kokoomuslaiseksi, mutta sopivan tarjouksen tullen voi kuolla myös kepulaisena ministerinä. Jos näin kävisi, niin silloin jonkun on täytynyt käydä todella lähellä Marjan Tiuran keskustaa.

Tämä kolumni on esitetty Iskelmässä 11.6.2010 ja on kuultavissa täältä.

Kommentoi