Lumpun henki

Juha VuorinenTorstai, 5.3.2009

Vaikka henkilötietorekisterin mukaan olenkin jo aikuinen mies haaveilen silti säännöllisesti olevani lampunhenki. Tuoreimmassa fantasiassani luikertelin Hietaniemen kalmistoon, puhalsin hengen Urho Kekkoseen ja liisin hänen kanssaan Tamminiemen legendaariseen hirsisaunaan pitämään rehevää iltakoulua, missä opetin Urkille miten maan asioita hoidetaan 2000-luvulla. Löin Urhon eteen oppikirjoiksi kaikki Hymyt ja Seiskat muutamalta viime vuodelta ja näytin miten homma pelaa nykyään.

Levittelin saunan pöydälle aukeaman, jossa Johanna Tukiainen revitteli itseään.
- Suomessa ei näköjään nähdä nälkää, Urkki hymähti ja hieroi multaista kaljuaan.
- Jos mulla olisi yhtä pienet tulot kuin tällä Johanna Tukiaisella, niin kyllä mulla olisi nälkä.
- Johanna Tukiainen? Kuka hän on? Kekkonen uteli.
- Hänellä on samanlainen ote vallankahvasta kuin Teillä aikanaan.
- Siis tuolla nakupellellä? Urkki kurtisti kulmiaan.
- Tehän erottelitte presidenttinä ollessanne mielenne mukaan ministereitä ja tämä Johanna onnistui viskaamaan yhden ulkoministerin pellolle.
Urho astui kavahtaen askeleen taakse.
- Si-siis oletko jokin demoni, joka kaivoi minut ylös haudasta vain kertoakseen, että tällainen ruskealla maalilla tuhrittu pullukka on presidenttinä Suomessa?
Taputin lohduttavasti Urhon kaljua ja kerroin, että meillä oli kyllä nainen presidenttinä, mutta vanhempaa vuosikertaa ja hänestä ei tietääkseni ollut olemassa vastaavanlaista kuvasarjaa.
- Ja se Tarja Halonenkin on koulutukseltaan juristi kuten Tekin, jatkoin.
Kekkonen huokaisi helpottuneena.
- Onko tuo pullero sitten eduskunnan oikeusasiamies? Kekkonen osoitti pyllistelevää Johannaa.
- Ei. Se on varieteetanssija.
- Varieteetanssija?
- Muistatteko vielä sellaisen nuoren poliitikon kuin Ilkka Kanerva?
Kekkonen hieroi mietteliäänä ohimoitaan.
- En.
- Hän oli Teidän aikananne nuori turkulainen oikeistopoliitikko, jolla oli lämpimät suhteet Neuvostoliiton lähetystöön.
- Siis sekö pikkusonni? Kekkonen purskahti nauruun. - Ilman naispresidenttiä hänestä ei olisi ikinä tullut ministeriä.
Paljastin Kanervan olleen pariinkiin kertaan ministerinä 90-luvulla, jolloin valtikka oli vielä miespresidenttien käsissä.
- Onko Suomi sitten nykyään jokin kehitysmaa? Kekkonen kysyi.
- Ei. Ihan tavallinen tasavalta, tai siis ei ihan tavallinen, mutta siis periaatteessa sama meno jatkuu.
- Miten joku varieteetanssija voi sitten erottaa ulkoministerin?
- Tekstarilla.
- Mikä ihme on tekstari? Urkki ihmetteli.
Selitin juurta jaksaen kännykän toiminnan, Nokian maailman valloituksen ja tekstiviestin idean.
- Voisitko taluttaa minut takaisin Hietaniemeen, Urho pyysi väräjävällä äänellä.
En uskaltanut alkaa puhua Johanna Tukiaisen demoneista vaan lähdin saattamaan murtunutta valtiomiestä takaisin hautaansa.
- Kuka on muuten nykyään Keskustapuolueen puheenjohtajana? Kekkonen kysyi saunan ovella.
- Matti Vanhanen.
- Olisiko sinulla näyttää kuvaa hänestä? Kekkonen pyysi.
Koska tarjolla ei ollut kuin Hymyjä ja Seiskoja, jouduin näyttämään yhteiskuvan Susan Ruususen kanssa.
- Hänellä on sentään herttainen vaimo, Kekkonen hymyili.
- Tota, tuo ei ole sen vaimo vaan vähän niin kuin päinvastoin.
Kekkonen alkoi selailla lehtipinoa ja löysi kauhukseni kuvasarjan Ruususesta perse paljaana.
- Eikös tuo ole se Vanhasen morsian? Kekkonen jyrähti matalalla äänellä.
Nyökkäsin vaivautuneena. Kekkonen tivasi tarkempaa selitystä entisen puolueensa johtajan seikkailuista.
- Sanotaanko vaikka näin, että tämä Vanhanen on heikkona perunoiden riisumiseen, yritin selittää.
- Minkä ihmeen perunoiden?
- Uuni ja sitten tuollaisten, osoitin Hymyn kansikuvaa.
- Vie minut takaisin Hietaniemeen, mutta ota lapio mukaasi, Kekkonen komensi.
- Miksi?
- Saat syventää hautaani.

1 kommentti