Metro Live - Blogit - El Dictador

Minulla on ollut kunnia tutustua Rakel Liekkiin, joka tunnetaan parhaimmin erotiikkaan erikoistuneista esitysmuodoista. Ensimmäinen livekontaktini taiteilija Liekkiin tapahtui monta vuotta sitten erotiikkamessuilla, jossa minä signeerasin kynällä kirjojani ja Rakel kynttilällä pyrstöään.
Kasvotusten tapasimme vasta erään tv-ohjelman yhteydessä ja pian sen jälkeen myös samassa radio-ohjelmassa. Näissä tapaamisissa Rakel Liekki kuori minut kuin tanakan banaanin kaikista pornotähtiin liittyvistä kliseeodotuksista. Hän oli älykäs, hauska, syvällinen ja luonnossa paljon kauniimpi kuin yhdessäkään näkemässäni kuvassa.

Rakel Liekki antoi tällä viikolla Viihdeuutisille hyvin diplomaattisen ja kauniin kommentin Johanna Tukiaisen strippaustaidoista. Johanna on ihan keskikertainen strippari. Olin talvella 1985 ensimmäisen kerran stripparin kanssa keikalla Kasarminkadulla sijaitsevassa ravintola Harald’sissa ja senkin jälkeen aitiopaikalta todistanut melkoisen kirjavan määrän striptease-esityksiä. Nähtävästi minulla on käynyt aivan uskomaton tuuri, sillä olen nähnyt vain kohtuullisen tasokkaita strippareita työssään. Jos näkemäni video Johanna Tukiaisen esityksestä oli stripteasea, niin kyse oli varmaankin jonkinlaisesta opetusvideosta alan ammattilaisille: Älkää jumalauta stripatko näin! Johanna Tukiaisena olisinkin kehystänyt alan oikean ammattilaisen kommentin hänen keskinkertaisuudestaan diplomiksi seinälle enkä alkanut arvostella Liekkiä, jonka videoita ihmiset ostavat kiihottaakseen itseään, eivät jätkäporukoiden saunailtojen hohottelun aiheiksi, kuten joidenkin pornotaiteilijoiden tuotoksille pahimmillaan käy.

Tajusin tätä kirjoittaessani, että nähdessäni ensimmäisen kerran stripparin työssään Johanna Tukiainen oli vain 3-vuotias pikkutyttö, joka siinä vaiheessa imi vasta tuttia ja ihmetteli Barbie-nukkensa kapeaa uumaa.

Kommentoi

Pelkokerroin jotain viiskytviis

Juha VuorinenMaanantai, 11.5.2009

Mervi Nykäsellä on visainen pulma ratkottavana, mistä löytää kuljetusliike, joka suostuu palauttamaan uunituoreen sinkkumiehen parisängyn, lasipöydän, tv-tason, sohvan, mikron, maton, palkintoja ja vaatteita uuteen osoitteeseen. Syynä pesäeroon lienee hässäkkä, jonka veristä lopputulosta Mervi Nykänen esitteli viikonlopun Iltasanomissa. Mervi Nykäsen mukaan Matti lovesi nyrkillä hänen silmäkulmansa, mutta vastapuolen versiossa Mervi tekikin melko komean telemark-alastulon sohvapöydän päälle, mutta ilman kypärää. Tuntien entisen pariskunnan menneisyyden en lähtisi näiden tietojen perusteella vielä tuomitsemaan kumpaakaan kuin korkeintaan väärästä valasta.
Tämä ei ollut ensimmäinen eikä valitettavasti viimeinen kerta, kun makkaratehtailija esittelee Fazerin sinisiä silmäkulmiaan julkisuudessa ja se on samalla suhteen viiltävin kompastuskivi, johon tullaan vielä jatkossakin aukomaan monta silmäkulmaa.
Matin nyrkeillä meikkaamat naisen silmät esiteltiin ensimmäisen kerran jo 22 vuotta sitten, mutta hauraan muistini mukaan Tiina Nykänen on Matin muijista ainoa, joka ei halunnut levitellä lehtien sivuilla luumunvärisiä silmiään vaan kätkeytyi hienotunteisesti tv-ruudun kokoisten aurinkolasien taakse. Sen jälkeen Matin naiset ovatkin esitelleet avoimemmin intohimon värjäämiä silmäkulmia.
Mervi Nykänen kertoo tuoreessa lehdessä, että hän täytti juuri 55 vuotta ja haluaa alkaa jo elää tasapainoista elämää. Onko tuon ikäiselle naiselle kuitenkin hieman lapsellista käytöstä luetella riidan jälkeen annetussa lehtihaastattelussa alkoholistimiehensä koko vaatimaton omaisuus kuin jossain pesäluettelossa ja kylvää taas kerran yhteen telemark-alastuloon juureva siemen? Jos Mervi todella haikailee tasapainoista elämää, niin siihen löytyy helposti lääke, mutta sitä ei saa Ylöjärven Alkosta.

1 kommentti

Kumman kaa?

Juha VuorinenKeskiviikko, 6.5.2009

Köysi keskustan mieskansanedustajien ympärillä kiristyy, kun myös Antti Kaikkonen meni sanomaan tahdon Drita Lulicin iltamyöhällä tapahtuneeseen chat-kutsuun. Yhdessä asiassa haluaisin neuvoa keskustan vikkeläsormisia poliitikkoja: näistä Dritoista kannattaa mainita omalle eukkokullalle etu- eikä jälkikäteen tai saatte pian turvautua omaan käteen.

Maaliskuun viimeisen Nyt-liitteen Kuka nyt –osiossa oli hauska juttu Sami ”Tartu mikkiin” Hintsasesta. Yksi kysymyspari kuitenkin pisti terävästi silmääni.
Toimittaja: Menet Marco Bjurstömin kanssa baariin. Kummalle tarjotaan ensiksi?
Hintsanen: Kyllä kai Marcolle. Onhan se suurempi stara kuin minä.
Jos juttu olisi tehty minusta, niin olisin pyytänyt toimittajaa sijoittamaan seuraavan kysymyksen johonkin toiseen kohtaan.
Toimittaja: Kumman tehtävä on huolehtia ehkäisystä?

Kommentoi

Geologinen p***u

Juha VuorinenMaanantai, 4.5.2009

Mikkosten maailma on saamassa kivikovan haastajan, kun ruutuun lävähtää Biologinen kello –tosi-tv-sarja. Tässä ruotsalaisten keksimässä tv-hupailussa 35-45-vuotiaalle vanhalle piialle valitaan kahdeksan kanisteri-Keijoa, jotka ovat halukkaita heittämään rojut torveen ilman sen suurempia seurauksia. Vanhanpiian visaiseksi tehtäväksi jää vain valita pippeliprinssien joukosta lapsensa biologiseksi isäksi se todellinen runkkujen kunkku. Samalla lyödään piste naisen esineellistämiselle, sillä vanhalla piialla on paksuksi pullahtamisen jälkeen valta viskata äijä kuin puhjennut kortonki mäkeen.
Ohjelmasta saisi todellisen jymymenestyksen, kunhan castingiin maltettaisiin nähdä hieman vaivaa. Kuvitelkaa millainen kikkelikavalkadi seisoisi tuotantoyhtiön oven takana, jos ikäneito olisi vuonna 1991 Miss Suomi –mittelöt voittanut 39-vuotias espoolainen kansanedustaja. Tai edes jollain tavalla hänen kaliiberiaan oleva ensisynnyttäjä. Sellaisen kikkelin joulukirkon edessä saattaa intohimoisimmalta tosi-tv-tähdeltä läikkyä runkkukuppi yli ja koko homma valua reisille. Siitäkin huolimatta katselen mieluummin biologisen kellon vetämistä kuin Myrskylän P.A. Mikkosten möykkää.

2 kommenttia

Mulkun hirttäjäiset

Juha VuorinenKeskiviikko, 29.4.2009

Jostain minulle selittämättömästä syystä ainuttakaan ystävääni ei kiinnostanut, olinko Amsterdamin matkallani vieraillut keväisesti tulvivilla tulppaanipelloilla, karmivan kyvykkäästi toteutetussa The Amsterdam Dungeon –kauhumuseossa tai aina niin houkuttelevassa Madame Tussauds –vahakabinetissa vaan jokainen paloi halusta tietää, mitä pidin De Wallenin huora-alueesta.
Olihan sillä Punaisten lyhtyjen alueellakin kieltämättä paljon nähtävää enkä tarkoita vain Aasiasta, Baltiasta, Balkanilta ja Venäjältä tulleita pimpinpyörittäjiä vaan sitä raudanlujaa ammattitaitoa, jolla alueen bisnestä pyöriteltiin. Itsekin ahtauduin tavaratalon kokoiseen seksitavarakauppaan ja yritin olla kaatamatta isolla ruhollani tanakan suoriksi riveiksi pystytettyjä tekomulkkurivejä. Kun sydämellinen asiantuntijamyyjä oli luokitellut minut tuiki tavalliseksi keski-ikäiseksi ja avioliitossa eläväksi heteromieheksi, hän kaivoi hyllystä seksielämäni kumisen amfetamiinipanoksen. Kuuntelin uteliaana terhakkaa, mutta englanninkielistä luentoa penisrenkaan käytöstä. Siinä vaiheessa kun myyjä ennusti meisselini parhaimmillaan paisuvan munakoison kokoiseksi, kaikki puna rouva Vuorisen poskilta livahti johonkin kadulla hehkuneista lyhdyistä.
- Juha, et sä tuollaista tarvitse, rouva kuiskasi kasvot kalpeina.
Tutkin kiinnostuneena kumirenksuviritelmää, jolla voisin hirttää kikkelini paksuksi kuin betoniraudoittajan käsivarsi.

Vaimoni kauhuksi kuitenkin ostin kyseisen kullin kuristimen. Hotellihuoneessa aloin tutkia mukana tullutta käyttöohjetta, joka oli luultavasti painettu samassa paikassa kuin Ikean kokoamisoppaat. Mitä huolellisemmin luin kiristävän pienen kumirenksun käyttöohjetta, sitä suurempi pelko hivuttautui lähemmäs persettäni. Mitä jos myyjä tarkoittikin, ettei munani muutu munakoison kokoiseksi vaan ainoastaan väriseksi.

1 kommentti

Edellinen 1 2 ... 38 39 40 41 42 43 44 ... 60 61 Seuraava

Tietoa blogista

Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.

Tilaa RSS-syöte