L'Oreal - Ottaa päähän
Perjantai, 31.7.2009
Pahat kielet ovat kuiskineet, että reality-ohjelmien taru alkaisi olla lopussa, mutta esitän väkevän vastalauseen moiselle hölynpölylle. Big Brotherin kaltaiset wannabe-peijaiset saattavat jatkossa poistuakin ruudusta, mutta tilalle tulee astumaan Seiska-TV:n tyyppiset nettivälähdykset, joissa lähes jokainen julkisuutta janoava saa muutaman minuutin orgasmin narsismilleen. Ja kaiken lisäksi se on lystikästä katseltavaa.
Jokunen vuosi sitten Esa ja Jutta Sievinen tekivät rotevat oravannahkakaupat kehumalla hankkimaansa Älvsbytaloa maasta taivaisiin niin Seiskassa kuin mainitsemassani Seiska-TV:ssä. Olinkin lähinnä hämmästynyt, kun löysin heidät taas Seiska-TV:stä esittelemästä kotiaan. Nähtävästi sopimus Älvärin kanssa oli mennyt umpeen, sillä tällä kertaa tehtiinkin selkoa nummelalaisesta rivitalokodista.
Nettivälähdyksen alussa katsojaa varoitellaan huonosta äänenlaadusta. Täytyy myöntää, että jouduin höristämään korviani kuullakseni, että kehuiko Jutta Sievinen aluetta rauhalliseksi vai rauhattomaksi, sillä liikenteen melu pauhasi taustalla koko haastattelun ajan. Jutan huulten liikkeistä tulkitsin hänen kuitenkin kehuneen alueen rauhallisuutta.
Toinen herkkupala oli hoikistuneen Esa Sievisen vartalon ja ruokavalion ihailu. Haastattelu oli kuvattu perheen terassilla, jonka pienessä sähkögrillissä kärisivät tuhdit makkarat. Jutan pahvilautasella könötti koko haastattelun ajan koskematon camping kuin korkaamaton viinapullo AA-kerhon avajaisissa. Esa muisti kuitenkin kauniisti kiittää nuorta vaimoaan uusista terveistä elämäntavoistaan. En voinut olla poimimatta yhtä kohtaa Esan vuolaista kiitoksista vaimolleen:
- Tuli todellinen vihannes siinä sitten kuviin mukaan.
Eikä se suitsutus tähän loppunut, sillä myös katsojilla oli mahdollisuus anonyymisti kommentoida videota. Useampi kiittelikin Esan hoikkaa ja nuorekasta olemusta, mutta muutama kiinnitti huomionsa varttuneen perheenisän kovin tummaan tukkaan. Nimimerkki MatamiMimmi epäilikin Esan lisänneen L’Orealia (toivon sen olevan jotain hiusten värjäysainetta) päähänsä. Kaljuna miehenä en lähde arvostelemaan kenenkään hiustyylejä, mutta jos joku haluaa näyttää mustatukkaiselta Mauri Pekkariselta, niin se on varmasti hänen oma asiansa.
Kadonneen aukon metsästäjät
Torstai, 30.7.2009
Vierailimme kolmena päivänä Universal Studioiden Port Aventura -elämyspuistossa, joka on jaettu viiteen osa-alueeseen: Välimeren, Polynesian, Kiinan, Meksikon ja Pohjois-Amerikan. Jokainen lohko on lavastettu kuvaamaan kunkin alueen kulttuuria ravintoloita ja esityksiä myöten. Tarjontaa oli niin paljon, ettei yhdessä päivässä olisi mitenkään ehtinyt koluta läpi kaikkia ohjelmanumeroita saati laiteita, joten jaoimme viisaasti alueen ensin kahdelle päivälle ja kolmannen päivän pyhitimme suosikkilaitteiden uusinnoille sekä vielä näkemättä jääneille esityksille. Yksi sellainen sijaitsi Meksiko-puistossa ja liittyi rekvisiitasta päätellen jollain tavalla Maya-intiaanien temppeleihin. Toistaiseksi kaikki esitykset olivat olleet ikärajattomia, joten ihmettelin kovasti kun ovimies alkoi mittailla metallisella sauvallaan Onni-poikaamme. Kysyinkin huolestuneena, olinko erehdyksessä änkeämässä johonkin laiteeseen enkä esitykseen?
- Tämä on esitys, mutta se voi olla perheen pienimmille hieman pelottava, koska siellä on muun muassa liekinheittimiä.
Meidän Onniponnille liekinheitin on lastenleikkiä, joten marssimme läkähdyttävässä 38 asteen helteessä jonon hännille. Osa jonottajista oli viisaasti käynyt istumaan seinien viereen, sillä sää oli t u k a h d u t t a v a n kuuma tuona päivänä. Olimme päätyneet ihmisrykelmän keskivaiheille, kun lippumies pyysi meitä siirtymään jonon hännille.
- On parempi, että olette salin takaosassa, kun teillä mukana nuo lastenrattaat, mies selitti.
Otimme mukisematta vastaan uuden sijaintimme läkähdyttävässä ihmisläjässä. Viimein suuri kiviportti siirtyi naristen sivuun ja astelimme muiden mukana pimeään kiviloukkoon. Vaikka kyseessä jonkinlainen luola olikin, niin lämpötila tilassa ei ollutkaan viileä vaan vähintäänkin yhtä hiostava kuin ulkona. Sen mitä pimeydessä saattoi nähdä, niin paikka muistutti erehdyttävästi Indiana Jones –leffojen hämäriä sokkeloita. Aavistukseni ei osunut kovinkaan harhaan, sillä yhtäkkiä pimeydestä ilmestyi Harrison Fordia apinoiva tutkimusmatkailija kädessään palava soihtu. Jos toi on se luvattu liekki, niin onpas pelottavaa, hihittelin mielessäni. Äänet ja tunnelma luolassa muuttuivat kuitenkin aina vaan dramaattisimmiksi, minkä seurauksena pienen käden puristus sormeni ympärillä tiukkeni tiukkenemistaan. Kloonattu Harrison Ford alkoi avata seinässä olevaa luukkua, mistä seurasi korvia vihlova kirkuna. Tässä vaiheessa vaimoni kuiskasi korvaani:
- Juha, onkohan tää sittenkin vähän turhan jännittävää pojille?
En ehtinyt vastata mitään, kun luolan kattoon ilmestyi ison trampoliinin kokoinen kuristajakäärmeen pää asianmukaisen kauhuääniefektin saattamana. Nyt salissa kuului jo useamman lapsen nyyhkytystä.
- Juha, me lähdetään täältä, vaimoni ehti ilmoittaa puolestani erittäin järkevän päätöksen.
Nähtävästi ovimies oli tehnyt samansuuntaisen arvioi, sillä hän tuli luoksemme ja ilmoitti:
- Odottakaa tässä, niin tulen päästämään teidät pois heti kun olen saattanut muut tuohon seuraavaan saliin, mies rauhoitteli meitä.
Selitin pojille pääsevämme tuossa tuokiossa ulos.
- Meillä ei ole mitään hätää. Enää ei tarvitse pelätä, lohdutin järkyttyneitä poikiamme.
Viimeisetkin asiakkaat olivat juuri poistumassa luolasta ja odotin milloin heitä saattava opas kääntyy ympäri ja tulee päästämään meidät pois, kun meitä lukuun ottamatta tyhjässä kammiossa kaikui samanlainen ääni kuin meidät olisi suljettu Ali Baban ja 40 rosvon luolaan. Valtava kivilohkare tukki jyristen ulospääsytien.
- Juha, mä en tykkää tästä yhtään, vaimoni sanoi pimeässä luolassa, jossa olimme nyt nelisin.
- Joo, tuota tuota, selitin, - mä yritän etsiä ulospääsyn.
Samassa kattoon välähti kymmenittäin pieniä punaisia valoja, jotka symboloivat valitettavan todentuntuisesti lepakkojen silmiä.
- Juha! Nyt mä haluan helvettiin täältä!
Aukko, josta olimme tulleet sisään oli vain yksi suuri lohkare, joka liikkui sähköisesti sivuttaissuunnassa. Siitä ei ollut menemistä vaikka menohaluja olisi ollut isommankin lohkareen siirtämiseen. Pakokeinoa miettiessäni yritin rauhoitella itkua nieleskeleviä poikia ja kiukkua keräävää rouva Vuorista:
- Ottakaa rauhallisesti, pappa vaikka potkii tän vitun temppelin hajalle, mutta me päästään täältä kohta ulos...
- Äiti, miksi isi kiroili? vanhempi pojistani kysyi.
- Isillä on vain kuuma...
Viimein löysin kahvan seinästä, joka ei suostunut liikkumaan mihinkään. Sen sijaan raivohullun suomalaisisän runttaus sai koko oven rusahtamaan lukkoineen päivineen auki. Luolaan humahti kirkasta päivänvaloa, joka paljasti ikävällä tavalla kielekkeen kohdalta revenneen karmin.
- Tota, mitä jos lähdettäisiin vaikka aika vikkelästi vittuun täältä, ehdotin sotkun nähdessäni.
- Miksi isi kiroilee vieläkin? vanhempi poikamme ihmetteli.
- Sulje korvasi, mutta seuraa isääsi.
Jätin palautelaatikkoon lapun, johon kirjoitin suomeksi:
Sori siitä Maya-intiaanien luolan särkemisestä, mutta vittuuks rakennatte tollasia tuomion temppeleitä.
Toivoo Juha
Kehittyvien Mahanalusten Suomi
Keskiviikko, 29.7.2009
Tämän päivän Iltalehdessä paljastettiin, että yksi eduskunnan seksikkäimmistä naisista oli osallistunut tilaisuuteen, jossa oli saunotettu KMS–yhdistyksen jäseniä. Paikalla oli ollut Jyri Häkämies (10 000 euroa), Jyrki Katainen (5 000 euroa) ja Marja Tiura (20 000 euroa). Nyt ihmetellään miksi Tiura sai eniten fyffeä?
Jos minun pitäisi painua saunaan joidenkin poliitikkojen kanssa ja tehdä valinta, jynssääkö hikisellä ihollani alaston Jyri Häkämies vai viereisen kuvan Marja Tiura (klikkaa kuvaa), niin sen päätöksen sinetöimiseksi ei tarvittaisi kuin yhden lihaisan nuijan kopautus.
En usko olevani yksin ajatusteni kanssa, joten Iltalehti voisi poistaa uutisestaan ainakin kohdan: Tiuran rooli parin vuoden takaisessa illanvietossa on epäselvä. Se on nimittäin toistaiseksi koko vaalirahakohussa ainoa asia, joka ei voi olla kenellekään epäselvä. Vai onko se Kehittyvien Maakuntien Suomi jokin Brünolandia?
Tästä ne nassikatkin tykkäis
Maanantai, 27.7.2009
Ohessa ehdotukseni levynkanneksi. Johanna Tukiainen & Tuija Järvinen: Porsaita äidin oomme kaikki.
Eläinsuojelurikoksen tunnumerkistö tässä nyt ainakin täyttyisi. Se nyt on ihan varma.
Aurinkoinen matka
Sunnuntai, 26.7.2009
Jos täytätte mun maljani, niin tahdon kertoa
surullisen tarinan, joll ei oo vertoa...
Jotenkin tähän tapaan kulki Tapio Rautavaaran legendaarisen Rosvo-Roope kappaleen sanat. Tässäkin on yksi tarina, miten maljan saa myös täyttymään.
I hulaus maljaan (pohja peittyi)
Maksoin matkatoimistolle seuraavasta paketista:
seitsemän vuorokauden seuramatka
seitsemän aamiaisbuffettia
seitsemän illallisbuffettia
Sain maksua vastaan:
kuuden vuorokauden seuramatkan
kuusi aamiaisbuffettia
kuusi illallisbuffettia
vihreän omenan ja pienen vesipullon (tulopäivän illallinen)
vihreän omenan ja pienen vesipullon (lähtöpäivän aamiainen)
Matkalipussa matkan mainittiin alkavan ja päättyvän perjantaina, mutta missään ei ollut erikoismainintaa, että se alkaakin perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta päättyy jo ennen kukonlaulua seuraavana perjantaina.
II hulaus maljaan (kolmasosa peitossa)
Sain napakan opetuksen, että lasku kannattaa käydä huolella läpi ennen maksamista vaikka kyseessä olisikin iloinen ja hauska lomamatka. Olin huomaamattani ostanut lisämaksulla viikoksi osittaisen merinäköalan, jollaisella ei tee Etelä-Euroopassa yhtään mitään ellei aio päivisin patsastella hotellinsa parvekkeella. Öisin on nimittäin säkkipimeää ja silloin ei kokonainenkaan merinäköala ole minkään arvoa.
III hulaus maljaan (puolillaan)
Hotelli oli esitteen ainoa rauhalliseksi kategorioitu (ja siksi kai kallein?) perhehotelli, joten ihmettelen kovasti, miksi kahden pienen lapsen kanssa matkaavalle perheelle myytiin lisäkorvausta vastaan hotellihuone pääkadun puolelta, mistä kantautui joka vitun yö hillitön kännisten brittipentujen mekastus.
IV hulaus maljaan (piripintaan täynnä)
Viimeinen yö hotellissa oli varhaisen kotimatkan takia hyvin lyhyt, joten paketoin pojat ajoissa sänkyihin. Hieman ennen puoltayötä rannalta alkoi kuulua saatanallinen jytke. Se oli sitä amalgaamipaikkoja irrottavaa jumputusta, jonka kestääkseen pitää nauttia roteva ecstacy-kuuri. Hotellin vastaanotossa oli enemmänkin porukkaa kyselemässä ulkoa kantautuvan mekkalan syitä, ja osin seurauksia. Mutta kaikkialla vain leviteltiin käsiä, musiikin tahdissa ja ilman.
V hulaus maljaan (se viimeinen pisara, jolla koko kuppi tulvi yli)
Puolenyön jälkeen soitin Aurinkomatkojen oppaalle ja kysyin, mitkä ihmeen piripäiden pihapidot mahtoivat olla meneillään hotellimme edustalla. Yllättäen hän tiesi hyvinkin tarkkaan, että paikalliset diskot olivat päättäneet järjestää lomakauden kunniaksi yhteiset rantabileet, jotka kestäisivät todennäköisesti aamuun asti. Olin väsynyt, vittuuntunut ja närkästyksissäni poikieni puolesta, ja kun opas kehotti minun hankkimaan keskellä yötä korvatulppia, kaikki viikon aikana kertynyt tulvi yli.
- Siis pitääkö Aurinkomatkojen perheystävälliseen hotelliin tullessa varautua korvatulpin? Ymmärtäisin jos tää vitun merinäköalakoppi sijaitsisi jossain huoratalon yläkerrassa, mutta tänhän piti olla koko Espanjan rauhallisimmalla paikalla oleva perhehotelli eikä minkään vitun teknodiskon backstage!
Ennen oppaan ohjetta olin ajatellut reklamoivani asiallisesti suoraan Aurinkomatkoja, mutta puhelun jälkeen minulle kävi hyvin selväksi, miten pääkallopaikalla tultaisiin suhtautumaan seuramatkalaisten kitinöihin.
Mietin moneen kertaan, kirjoitanko lainkaan tätä blogia, sillä en hyväksy, jos joku mediassa työskentelevä käyttää asemaansa vallan tai koston välineenä. Punnitsin kahta asiaa, minun matkaani ei pelasta enää mikään vaikka Aurinkomatkat tukkisi postilaatikkoni lahjakorteillaan, mutta voisinko saada matkanjärjestäjän ottamaan tällaisista tilanteista jotain opikseen? Tuskinpa.
Voin sentään tehdä yhden hyvän palveluksen kaikille osapuolille. Kuunnelkaa puolisoitanne, sillä minunkin vaimoni suositteli hankkimaan lennot ja majoituksen suoraan netistä, mutta pidin oinasmaisesti pääni ja olin valmis maksamaan hieman enemmän hyvästä palvelusta.
Pienten lasten kanssa matkaavat perheet, tarkistakaa huolellisesti ETUKÄTEEN mistä olette maksamassa, sillä tässä talous- ja markkinatilanteessa valmismatkanjärjestäjien pahin kilpailija ei ole enää toinen matkatoimisto vaan toimiva nettiselain. Tajusin justiinsa.
Tietoa blogista
Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.
Kirjoittaja
Aiheet
- Yleinen (1)
Arkisto
- Maaliskuu 2010 (12)
- Helmikuu 2010 (16)
- Tammikuu 2010 (19)
- Joulukuu 2009 (14)
- Marraskuu 2009 (9)
- Lokakuu 2009 (9)
- Syyskuu 2009 (12)
- Elokuu 2009 (19)
- Heinäkuu 2009 (14)
- Kesäkuu 2009 (8)
- Toukokuu 2009 (9)
- Huhtikuu 2009 (5)
- Maaliskuu 2009 (9)
- Helmikuu 2009 (12)
- Tammikuu 2009 (10)
- Joulukuu 2008 (7)
- Marraskuu 2008 (6)
- Lokakuu 2008 (9)
- Syyskuu 2008 (7)
- Elokuu 2008 (8)
- Heinäkuu 2008 (7)
- Kesäkuu 2008 (5)
- Toukokuu 2008 (15)
