Jacksonia Jolon saarella
Enpä olisi heti arvannut, että Michael Jacksonin kuolema palauttaa väkevänä mieleeni Jolon saaren tapahtumat keväältä 2000, jolloin Seppo Fränti ja Risto Vahanen jäivät filippiiniläisen Abu Sayyaf separistiryhmän panttivangeiksi. Koko sieppaushanketta johti Ghalib Andang, jonka koko maailma oppi tuntemaan maagisena Robottina. Minulle ei ollut koskaan selvinnyt, mistä mies oli saanut lempinimensä kunnes tänä aamuna näin videon filippiiniläisestä CPDRC-vankilasta. Tätä videota oli tekemässä 1500 filippiiniläistä robottia.
Nahkasnorkkeli
Ruotsin uimahallietiketeistä nousi melkoinen kuohunta, kun Malmön vapaa-ajan lautakunta antoi vapauttavan päätöksen naisten uima-asujen yläosille. Enää ei siis tissit paljaana räpiköinti ole vain ruotsalaisten miesten yksinoikeus. Toki tästäkin piti veivata gallup, jonka mukaan miehet haikailivat naisia kiihkeämmin naisten yläosattomuutta. Tämä ei liene yllätystulos, edes Ruotsissa.
Valmennan itse junioriuimareita ja olen siinä sivussa myös avittanut joitain aikuisia ystäviäni oikean uintitekniikan pariin. Olen siis viettänyt kohtuullisen paljon aikaa uimahalleissa ja nähnyt kirjavan määrän erilaisia ja tasoisia uimareita. Mikäli Ruotsin uimahalleissa harrastetaan hiukankaan samanlaista uintia kuin meillä härmässä, niin voin runkkareiden suureksi harmiksi paljastaa, ettei niitä naisten tissejä pääse ihmettelemään kuin sukeltamalla selällään altaan pohjaan. Aika harvoin nimittäin näkee tavallista naiskuntouimaria kauhomassa oikeaoppista selkäuintia, jolloin rinnat olisivat kohtuullisen optisesti esillä.
Aftonbladetin verkkosivuilla ruotsalaisia puhututtivat uimahalleissa pulikoivien miesten mahdolliset holtittomat erektiot. Minun käsitykseni mukaan holtiton erektio ei ole erektio ensinkään. Hillitön täyttäisi jo erektion tunnusmerkistön, mutta ei holtiton. Ainakaan meillä Suomessa.
Isikin näki tähtiä
Myönnän avoimesti oppineeni elämäni aikana eniten omista virheistäni. Nyt olen päättänyt kehittyä vieläkin täydellisemmäksi yksilöksi ja viisastua myös muiden virheistä ja tulla paremmaksi isäksi.Aloitin erinomaistumiseni leikkaamalla talteen uutisen nuoresta belgialaisnaisesta, joka meni hankkimaan tatuointiputiikista kolme pientä tähteä lärviinsä. Tytön sanojen mukaan hän nukahti kesken tähtisateen ja heräsi, kun hänen nokkaansa harsittiin jo viidettäkymmenettäkuudetta tähtöstä. Tatuoijan version mukaan ongelmat alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun tähtitytön isäukko esitti raivoisan reklamaationsa. Kun kyse on kasvoihin tehtävästä tatuoinnista, niin ei siihen voi oikein todeta kuin tehty mikä tehty. Mitä minä, neljän suloisen lapsen isä, voin sitten oppia tästä näyttävästä tragediasta? En ikinä päästä lastani tatuoitavaksi paikkaan, joka käyttää samaa mainostoimistoa kuin Dressmann. Osta 56, maksa kolme. Mutta ehkä vieläkin tähdellisempi ohje on ensin tarkistaa, minkä näköinen hiippari aikoo neuloa lapseni pärstää.
Vihje, klikkaa viereisessä kuvassa virnuilevan belgialaisen tatuointiurakoitsijan kuvaa.
Haluatko muuttaa Turkuun?
Turusta ja turkulaisista väännetään aivan suotta vitsejä. Vietin viime perjantai-illan Turussa ja lauantaipäivän Raisiossa, missä tapasin oikein sydämellisiä ihmisiä. Suurena haaveenani onkin jo pidemmän aikaa ollut vuokrata pieni kirjoitusmökki jostain Turun saaristosta, mutta se jää edelleen vain kaukaiseksi haaveeksi. Jos kahden viikon vuokra turkulaisessa osittain kalustetussa yksiössä on 8 - 10 miljoonaa euroa, niin mitähän mahtaa maksaa koko kesä meren rannalla? Pitäkää vittu tunkkinne, ja mökkinne.
I'm bad!
Yleisradio tilasi minulta uuden kuunnelmasarjan, jonka työnimenä on tällä hetkellä Kaksipäisen vekaran varjossa. Se kertoo Hitlerin salatuista siamilaisista kaksospojista, mutta ennen kaikkea sarja käsittelee ihmissielun dualistisuutta ja raakaa totuutta, kuinka kukaan ei ole täysin paha, mutta ei taatusti täysin hyväkään. Edes minä.
Minunkin olisi helppo iskeä Tauski Peltosta kuin vierasta iskelmälaulajaa, mutta aion antaa sisälläni lepattavan hyvän rämpiä esiin. Tutustuin Tauskiin 80-luvun lopussa, jolloin hän vasta työsti esikoisalbumiaan. Olin tuolloin hädin tuskin parikymppinen radionöösi ja Tauski kolmenkympin kriisiä hamuava nouseva laulajatähti. Mielikuva miehestä oli rehti, rento ja helvetin mukava.
Virpi Kätkään ja hänen siskoonsa pääsin tutustumaan 2000-luvun alussa, kun pyysimme silloisen radioparini JayJay Leskisen kanssa tytöt vieraaksi Isojen poikien radio-ohjelmaan. Mieleen jäi viehättävä muisto hauskoista, fiksuista ja terävistä naisista.
Nassikkana rakkainta hupiani oli läträtä vesivärien kanssa. Suurin ihmetyksen aiheeni oli, miten sinisestä ja keltaisesta saattoi tulla vihreää. Olen nykyään sinut trikromaattisen näkökykyni kanssa, mutta yhtä en ymmärrä: miten kahden viihdetaivaan väriläiskän yhteensovittamisesta syntyy aina kauhea sotku? Auttaisikohan vähempi läträäminen - myös julkisuuden kanssa.

