Metro Live - Blogit - El Dictador

Viime tiistaina Nelonen esitti 4D-dokumentin pieremisestä. Ihana aihe. Suureksi ällistyksekseni pääosassa eivät olleetkaan kaljaa särpivät rekkakuskit vaan kaksi pärisevää naista oli siepannut ohjelman ilmatilan haltuunsa.
Vaikka tekniikka onkin viime vuosina ottanut hurjia loikkia en ole vielä törmännyt hajutelkkariin. Sopivan väkevän mielikuvituksen ja tiistain 4D-dokumentin cocktail antoi kuitenkin esihajua tulevasta, sillä ohjelman päätähdet muistivat aina pierupanoksen laukaistuaan mainita, oliko kyseessä hajuton tuhnu vai haiseva pommi. Terveiset ohjelman tekijöille, kykenin tavoittamaan tunnelman.
Dokumentti ei ollut pelkästään hauska vaan katsojalle oli viritetty myös kimakka pelkokerroin: pystyykö jalkapalloa harrastava perheenäiti pidättelemään pierua oman hääseremoniansa ajan.

Ohjelman finaaliin olikin varattu jalkapalloilevan kaasutankkerin häiden valmistelut. Nähdessäni morsiuspuvun sovituksen ristin käteni ja rukoilin hiljaa mielessäni, että he näyttäisivät myös sen kohdan, jossa sulhanen kömpii morsiamen mekon alle näykkimään sukkanauhaa tuhdista reidestä. Sitä ei koskaan tullut. Sen sijaan sulhanen paljasti antaneensa tulevalle nuorikolleen suuseksiä, joka oli kuitenkin katkennut kaasupurkaukseen. Omien sanojensa mukaan sulho joutui pitämään kymmenen minuutin hengähdystauon. Itse olisin käyttänyt nuo rangaistusminuutit huohottamisen sijaan vakavaan mietiskelyyn tulevan liiton myötä- ja vastamäistä.

Ohjelmassa oli myös toinen herkkä hetki, jossa kaksi nuorta löysi toisensa ilmavaivaisten keskustelupalstalta. Snif. Mikä minä olen arvostelemaan muiden kutemispaikkoja, mutta jos kyseessä on kaksi piripintaan peräilmalla täyteen ladattua nuorta, niin ehkä tuo keilarata ei ollut aivan loppuun asti mietitty paikka ekoille treffeille. Paitsi jos on uskomista vanhaan viisauteen: kuka pierua pidättää, se muutakin vilppiä harjoittaa.

Kommentoi

Yhden koon lonkkavika

Juha VuorinenTiistai, 24.2.2009

Täytyy sanoa, että pian saadaan alkaa jakaa viihdevenloja ja -telviksiä myös ammattiyhdistysmiehille ja –naisille, sillä kunnon ay-kriisi on viihdyttävää seurattavaa. Tuorein Venla pitäisi jakaa Finnairin lentäjille, jotka olivat puristaneet Youtubeen mielenkiintoisen videon, jonka tarkoitus oli varmaan suistaa Finnairin toimitusjohtaja Jukka Hienonen radaltaan. Jos Hienonen on vähänkään pitkävihainen mies, niin turha on lentäjien enää vinkua lämpimiä parkkipaikkoja Mersuilleen.

Julkisuuteen on vuotanut niin kirjavia vaatimuksia, ettei tavallinen Helsinki-Vantaan kuluttaja enää tiedä, mitä kukin lopulta haluaa. Yksi asia tuli kuitenkin tänään selväksi, lentäjät halusivat vaihtaa Juhani Saloniuksen toiseen neuvottelijaan, koska tämä oli lonkkavaivaansa viitaten siirretty Finnairin koneessa businessluokkaan ja tästä kiitollisena Salonius oli rustannut työnantajaa miellyttävän sovintoesityksen. Lentäjät, näinkö se meni? Voi taivas, ja siellä lentävät miehet, nyt saitte lonkkavikaisen miehen tilalle uuden sovittelijan. Esa Lonkan, yhdellä koolla.

1 kommentti

Siis ihan mahtavaa, osa VII

Juha VuorinenLauantai, 21.2.2009

Nyt olemme jo onnellisesti kotona ja nautimme kassillisesta erilaisia rohtoja, joilla yritämme kursia kasaan kaikki Kanarialla kerätyt vammat.

Haluan kuitenkin vielä hetkeksi palata tuolle paratiisisaarelle ja kertoa näystä, joka pelasti koko loppuloman. Olimme viimeisenä päivänä teputtelemassa perinteisellä rantaravillamme, kun poimin kaikkien vastaantulijoiden joukosta yhden hahmon, miehen mustissa shortseissa, mustassa t-paidassa ja mustassa lippalakissa. Men in black –asukokonaisuutta täydensi pitkävartiset mustat sukat ja mustat miesten nahkaiset Eccot. Siis ihan mahtavan mustaa. Mustan lippiksen alta rehottava valkea kaislatukka ja horjuva, mutta päättäväinen kävelytyyli paljastivat epäilykseni oikeaksi: olet suomalainen. Miehen ikä kipitti jossain viiden- ja kuudenkympin välisessä juoksuhaudassa. Viimein mustikka oli hoiperrellut niin lähelle, että saatoin erottaa hänestä lisää tuntomerkkejä. T-paitaa komisti teksti: I sydän Beer! Lippalakissa kirkui kirkkaanpunaisella lyhyesti, mutta ytimekkäästi: FUCK. Koska mies nosti juuri kohdallani katseensa espanjalaisesta katukivetyksestä en voinut olla kysymättä:
- Jaaha, kielimiehiä Kanarialla?
- Mitäh? En mie ossoo kuin suomee.
Vilkaisin uudestaan miehen t-paidassa ja lippiksessä olleita tekstejä ja tokaisin:
- Mä jotenkin uskon sua.
Mies jatkoi taaperrustaan, mutta sitä ennen hän toivotti minulle hyvää jatkoa ärähtämällä:
- Haista vittu.
Siis ihan mahtavaa.

Lopuksi haluan vielä lähettää lämpimät terveiset kaikille Teneriffalla ahkeroiville intialaisille elektroniikkakauppiaille. Jos jonain päivänä aiotte luopua ihanista pienistä kusetuskojuistanne ja palata kotimaahanne, niin älkää tilatko paluulennollenne hinduateriaa, sillä ainakin Finnairin espanjalainen catering-kumppani tuputti ystävilleni naudanlihapihviä. Vain kusettaminen tuntuu olevan Kanarialla toimiville yrittäjille pyhää.

Kommentoi

Siis ihan mahtavaa, osa VI

Juha VuorinenKeskiviikko, 18.2.2009

Nyt kun loma Kanarialla on kotimatkaa vaille lusittu loppuun, on tullut aika tehdä yhteenveto tästä matkasta. Oliko tämä lopulta niin kamalaa kuin olen blogissani antanut ymmärtää? Ei. Tämä oli sittenkin aivan huippureissu, sillä mieleeni tulvahti väkevä muisto noin vuoden takaa, jolloin vietimme viikon Gran Canarialla. Silloin minä ja lapset pysyimme terveinä, mutta rouva piti kiikuttaa lääkärin puheille. Vaikka kyse oli niin kutsutuista naisten vaivoista, vaimoni halusi välttämättä minut adjutantikseen. Siis ihan mahtavaa.

Palkkasimme hotellista lastenhoitajan ja lähdimme tapaamaan saamiemme tietojen mukaan oikein mukavaa gynekologia. Äiti Ammaa muistuttava pyöreä intialaisnainen kutsui meidät sisään. Luit aivan oikein, meidät sisään. Kättelin nauravaista naista ja varmistin vielä kerran, että halusiko hän varmasti myös minut toimenpidehuoneeseen.
- Absolutely!
Naisen reaktion perusteella tuntui kuin hän olisi pitänyt minun läsnäoloani gynekologin huoneessa tärkeämpänä kuin vaimoni. Siis aivan mahtavaa.
En ole eläessäni ollut niin perinpohjaisessa kuulustelussa kuin istuutuessani lempeän intialaisen tentattavaksi. Olisin saanut pornolehtien Pulizer-palkinnon, jos olisin kirjallisesti avautunut yhtä seikkaperäisesti seksielämämme rajuudesta ja hellyydestä kuin tein kanarialaisessa tutkimushuoneessa suullisesti. Ehdin jo ihmetellä, että hoidetaanko naisten vaivat puhumalla heidän miestensä kanssa, kunnes tohtori veti ylleen Nalle Puhin kuvilla koristellun muoviessun ja pyysi vaimoani riisuutumaan. Olin jo kohteliaasti poistumassa huoneesta, kun intialainen tarrasi käsivarteeni, riuhtaisi minut viereensä ja komensi:
- Come here and look.
Vaimoni istui sorkat kohti taivasta syöttöpaikalla, Äiti Nalle Puh siepparin paikalla ja minä silmät suurina ykköspesällä. Odotin hetkenä minä hyvänsä saavani kultaisen suihkun naamalleni, sillä olin useita kertoja onnistunut naurattamaan rouvaltani kuset housuun ja nyt vaimoa kikatutti aivan älyttömästi. Luultavasti juuri se, ettei minua naurattanut lainkaan. Nalle Puhilla somistettu hyväntahdonlähettiläs pujotti muovisen putken vaimoni pyhimpään ja alkoi kiikaroida hänen sisäänsä.
- Come here and look, I think that red is blood, Äiti Nalle Puh innostui ja vaati minuakin kurkistamaan putken sisään.
Ei helvetti, olin Gran Canarialla kiikaroimassa Nalle Puh –essuun pukeutuneen naisen kanssa vaimoni pyrstöön. Kurkistin varovasti putkeen ja mietin, miksi miestenlehdissä ei esitelty tussuja näin perinpohjaisesti. Loppuisi se helvetin tumputtaminen hyvin nopeasti.
- On se hieno, myönsin.
Vedin kiireesti pääni pois ennen kuin vaimoni kusisi minua kunnolla silmään.
- Look again, nainen komensi.
Yhtäkkiä tajusinkin istuvani syytetyn pallilla. Lääkärin mielestä olin itsekkäästi murjonut vaimoni kauniit sukupuolielimet sellaiseen kuntoon. Kurkistin uudestaan putkeen.
- On se vaan mahtava vehje, tunnustin.
- There is blood, nainen jatkoi syyttävästi.
- Joo, ihan pieni tippa näkyy, myönsin.
Pelkäsin milloin hän vaatii minuakin kaivamaan hunajaisen munani esiin ja alkavan etsiä siitäkin väkivallan merkkejä. Siis ihan mahtavaa.

Kun Äiti Nalle Puh oli pitänyt meille pitkän luennon, miten hän oli opiskellut Venäjällä gynekologiksi, tunsi läjäpäin suomalaisia lääkäreitä ja rakasti miestään, saimme vihdoin luvan lähteä.

Suomessa menimme varmuuden vuoksi oikealle gynekologille. Tällä kertaa en olisi mistään hinnasta jäänyt toimenpidehuoneen ulkopuolelle vaan ahtauduin mukaan kertomaan kokemuksistani gynekologin vastaanotolla.
- Se oli todennäköisesti aivan tavallinen yleislääkäri, joka laskutti erikoislääkärin palkkion, oikea gynekologi naurahti Nalle Puh –essusta kuultuaan.
Tästä kauhistuneena tilasin vielä yhden tutkimuksen, raskaustestin. Jotain positiivista, se oli negatiivinen. Siis ihan mahtavaa.

Kommentoi

Siis ihan mahtavaa, osa V

Juha VuorinenTiistai, 17.2.2009

Kanarian riemurallin viimeiset erikoiskokeet ovat käsillä, mutta meno tuntuu pikemminkin kiihtyvän kuin laantuvan. Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta jouduimme vasta eilen turvautumaan lääkärin palveluihin. Siis ihan mahtavaa. Ei tarvitse olla kovinkaan kaksinen Einstein tajutakseen, että olimme pyydystäneet hotellin uima-altaasta erittäin monipuolisen bakteerin, joka muurasi molempien poikieni silmät sellaiseen kuntoon, että pelkäsin joutuvani perheväkivallan harjoittamisesta paikallisen poliisin kynsiin. Tyttäreni hehkuvassa kurkussa olisi voinut kiehauttaa kupillisen kahvia ja oma keuhkoputkeni rätisi kuin rakovalkea. Ainoa joka sirkutti virkeänä oli visusti altaan reunalla pysytellyt lasteni äiti.
En tuomitse matkavakuutusyhtiöitä, jos ne jatkossa vaativat meiltä korotetun maksun, mikäli yksikin Vuorisen perheen jäsenistä aikoo pulahtaa hotellin altaaseen, sillä tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun täytimme koko lääkärin odotushuoneen vesisotamme seurauksena.

Emme pyrkineet sairaalaan vaikka massaepidemiasta kyse olikin vaan tavallisen lääkärin vastaanotolle, jossa homman pystyi kuittaamaan matkavakuutuksella. Siis ihan mahtavaa. Sairaanhoitajan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän kysyi, kuka meistä oli sairaana. Osoitin vaimoani ja sanoin:
- Hän ei ole.
Koko operaatiossa kului eniten aikaa neljän lomakkeen täyttämiseen kuin itse tutkimuksiin. Naisen täyttäessä papereita paikalle ilmestyi erittäin tukeva espanjalainen mies, joka pyyhki hikeä otsaltaan. Hän muistutti hikisessä paidassaan aivan ilmastointilaitteen korjaajalta. Tyttäreni osoitti miestä sormella ja sanoi:
- Kato isi miten lihava setä!
- Hsss, ei saa osoitella ihmisiä tuolla tavalla, toruin.
- Niin mutku ei se osaa suomea.
- Niin, mutta silti...
Viimein meidät kutsuttiin toimenpidehuoneeseen, jossa työpöydän takana istui hetki sitten ilmastointilaitteen korjaajaksi arvioimani senor stetoskooppi kaulassa. Mies ojensi ystävällisesti kätensä ja sanoi virheettömällä suomella:
- Tervehdys, mikäs sinulla on hätänä?
Tyttäreni oli saada paskahalvauksen ja puristi sormeni sinisiksi.
- Isi, onko toi mies suomalainen?
- En tiedä, kuiskasin.
Onneksi Vuorisen tautikvartetin tutkimukset aloitettiin punasilmäisistä pojistani, jotta tyttäreni sai toipumisaikaa nieleskellä painajaistaan: hänen lihavaksi tyyppikatsastamansa mies osasikin suomea. Varovaisen tunnustelun jälkeen saimme aikaan tasapelin, mies oli kyllä espanjalainen, mutta osasi tyttäreni kauhuksi suomea. Tiesikö lääkärimme, mikä on lihava, siitä en jäänyt ottamaan selvää, sen sijaan saimme sellaisen määrän injektioruiskuja mukaamme, että poliisina olisin pannut koko porukan välittömästi rautoihin. Illan saldo: neljä antibioottikuuria, kolme erilaista litkua yskänlääkettä ja kahdet silmätipat. Ja vielä apteekista toinen täysi sarja injektioruiskuja mukaan. Nyt hotellihuoneemme näyttää aivan huumeluukulta. Siis ihan mahtavaa.

1 kommentti

Edellinen1 2 3 Seuraava

Tietoa blogista

Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.

Tilaa RSS-syöte