16. kerta toden sanoo
Tiistai, 30.12.2008
Ensi viikolla tulee vihdoinkin kirjakauppamyyntiin kuudestoista kirjani, Kristian siviilipalvelusmiehenä. Sain ennen joulua pienen erikoiserän kyseistä teosta verkkokirjakauppamyyntiin ja sieppasin tietenkin muutaman kirjan läheisilleni. Itseoikeutetusti tänä vuonna 80 vuotta täyttävä äitinikin sai oman kappaleensa.
Harmaapäisen kantaäidin ensimmäinen lukijapalaute kirjastani oli seuraava: Siinä nuollaan liikaa pimppiä. Yritin aluksi puolustella tekstiäni kirjan miespuolisen päähenkilön kahdeksantoista vuoden iällä.
- Eihän sen ikäisellä jannulla pyöri mikään muu kuin paneminen mielessä, jatkoin.
- Niin mutta ei sitä pimppiä silti joka vaiheessa tarvitse nuolla, äitini intti.
- Siis väitätkö sä ihan vakavissasi, että pimppiä voi nuolla liikaa?
- Juha, tästä aiheesta meidän ei kannata jatkaa yhtään pitemmälle.
- Mutta, kyllähän sun kasikymppisenä naisena pitäisi tietää...
- Juha!
Myönnetään, että äidin ja pojan väliseksi keskustelun aiheeksi pimpin nuoleminen on kieltämättä hivenen liian hapan, mutta olinkin liikkeellä tekstiään puolustelevana kirjailijana, en minään pimpin nuolemisen esitaistelijana.
Räävittömyydestä kritisointi ei ole minulle millään tavalla uusi asia, sillä olen jokaisen kirjani jälkeen tottunut kuulemaan joltain suunnalta samat narinat: miksi niissä pitää aina naida niin helvetisti. Jossain vaiheessa luin ”sillä silmällä” kirjani ja tarkistin, että naitiinko siellä todella joka sivulla. Ei naitu, sen sijaan mieleen tuli tulinen kanakeittoni, johon ei panna kuin pieni siivu chiliä, mutta silti koko soppa polttelee poskissa.
Pannaanhan tiikeriäkin tankkiin
Perjantai, 26.12.2008
Beverly Hillsissä puuhasteleva kauneuskirurgi Alan Bittner on alkanut saksia lamalta siipiä keittelemällä asiakkaittensa läskeistä biodieseliä. Omien arvioidensa mukaan hän on imeskellyt ainakin 7 000 paksukaiselta läskit pulloon ja tankkaillut näiden ihroilla sekä omaa että tyttöystävänsä ökymaasturia.
Suurin haloo on noussut kuitenkin kirurgin epäpätevästä tyttöystävästä, joka on imeskellyt asiakkaita liian kuiviksi. Parhaimmillaan ne tyttöystävät ovat juuri tuollaisia julmureita.
Mielestäni uutista ei saisi nykyisen ilmastokatastrofin kynnyksellä kuitenkaan ohittaa vain hyllyviä olkia kohauttamalla vaan alkaa tutkia sen luontoa ja terveyttä pelastavia ominaisuuksia. Olen itse jäänyt muutaman kerran pirulliseen bensapiippuun ja mikä olisikaan silloin ollut helpompaa kuin lyödä hana pulleaan kaksoisleukaan ja lorottaa tästä epäesteettisestä varatankista hieman menovettä tankkiin.
Mitä enemmän vaivaan paksua päätäni, sitä vakuuttuneempi olen, että tietämättämme olemme suuren mysteerin ratkaisun huulilla ja saamme vihdoin vastauksen salaisuuteen, miksi luoja loi naisille iän myötä paisuvat perseet.
Uskallan lyödä ylipainoni verran vetoa, että pitkällä automatkalla marinoitunut naisen kannikkaosasto on mitä mainioin biodieselasema, jos mökkimatka katkeaa polttoainepiippuun. Hana rouvan hanuriin ja ei kun tankkaamaan. Sen jälkeen voi leppoisin mielin körötellä seuraavalle ABC-asemalle tankaamaan sekä auto että akka piripintaan.
Yhtä asiaa en vaan jaksa ymmärtää, miksi Alan Bittner on luikkinut jonnekin Etelä-Amerikkaan ja sulkenut sivustonsa. Ihme hiippareita nuo hyväntekijät.
Koopista ulos
Torstai, 18.12.2008
Paljastin 8.12.2008 blogissani radioparini Jaajon huikean väittämän, että koko Idolsin lopputulos olisi ollut ennalta sovittu. Tänään tuo väite alkoi tuntua entistä ilmeisemmältä, kun Pete Parkkonen solmi luultavasti aivan helvetin hyvän diilin Sony Musicin kanssa. Myös Anna Puustjärven levytyssopimus on käsitykseni mukaan jo allekirjoitettuna ja kun Idolsin voittaja saa automaattisesti sopimuksen, jää vain yksi asia epäselväksi, miten päätettiin tuotantotiimissä Koop Arposen voitosta? Luultavasti ne arpo sen.
Afrikkalainen leffakärpänen
Torstai, 18.12.2008
En ole oikein koskaan ollut leffoissa laukkaavaa sorttia, mutta viimeisen kuukauden aikana olen käynyt kolme kertaa tiiraamassa elokuvaa valkokankaalta. Ensin uusimman Bondin, jonka tunnisti Bondiksi vain tunnusmusiikista, sitten dubatun version Madagaskar kakkosesta ja viime kaskiviikkona vielä oikein kutsuvierasnäytöksessä J-P Siilin uutukaisen Blackout. Jos pitää valita kolmikosta paras pätkä, niin Petteri Summasen ja Mikko Leppilammen tähdittämä leffa vei voiton. Ei, se ei ollut Blackout vaan Madagaskar 2, jossa Summanen karjahteli loistavan leijonan roolin eikä Leppilammen kaitsema hillitön seepralauma jäänyt kakkoseksi vaikka kakkososa olikin kyseessä.
Olin jo unohtanut koko Big Brotherin, kun Blackoutin kustuvierasnäytökseen marssi kaksi pikavisiitin taloon tehnyttä wannabestaraa. Mieleeni tulvahti liikuttava muisto asukasvaihdosta, jossa Suomi sai vaihtokauppana Afrikan BB-talosta mustaihoisen Munyan. Tätä vaihtokonseptia voisi kokeilla muissakin ohjelmissa. Esimerkiksi Aki Wahlmanin tilalle Mitä tänään syötäisiin –ohjelmaan voitaisiin ottaa jostain Afrikan kätköistä sikäläinen keittäjäkuningas ja samalla tuunata ohjelman nimi muotoon: Kuka tänään syötäisiin?
Hymni Finlandialle
Keskiviikko, 10.12.2008
Väittävät vakavissaan, että me suomalaiset olisimme kateellista kansaa. Saattaa siinä olla jotain perääkin vai mitäs tuumaatte käymästäni keskustelusta...
- Vituttaako sua, kun Sofi Oksanen voitti sen Finlandian?
- Pullon vai kirjallisuuspalkinnon? tarkensin.
- No sen kirjajutun, tietenkin.
- Ei.
- Miksei?
- Miten se voisi vituttaa mua, jos en ole lukenut Puhdistusta enkä tunne koko kisan palkintoperustetta?
- Olisitsä ite halunnut sen palkinnon?
- Palkinnon, jonka antamisperustetta en tiedä?
- Niin.
- En.
- Pakko sua on vähän vituttaa, kysyjä alkoi inttää.
- Okei, mua vituttaa aivan sairaasti se Finlandia-palkinto, luovutin.
- Hyvä. Aiotsä voittaa sen ensi vuonna?
- Tietenkin. Finlandia-palkinto on ollut Juoppohullun päiväkirjasta asti ainoa liikkeelle paneva voima, jolla olen saanut tönittyä itseni tietokoneen ääreen.
- Niin mä vähän aattelinkin, mut tsemppiä siihen kisaan.
- Kiitos.
Olin WSOY:n jouluglögeillä ja tapasin siellä kokeneen kulttuuritoimittajan, jolle kerroin käymästäni keskustelusta. Tästä riehaantuneina aloimme puida Finlandia-palkinnon merkitystä. Kaiken nähnyt toimittaja hymähti, että palkinto tarjoaa ainakin kerran elämässä kirjailijalle kunnon kirjamyynnin ja sen vuoksi Jari Tervo ei sitä enää tarvitse.
- Etkä sinä, toimittaja räjähti nauruun.
Olen pihalla kirjallisuuspalkintojen merkillisestä maailmasta ja tulen aina olemaankin, mutta yksi asia vituttaa raskaasti: Mara vei Nobelin rauhanpalkinnon suoraan nenäni edestä.
Tietoa blogista
Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.
Kirjoittaja
Aiheet
- Yleinen (1)
Arkisto
- Maaliskuu 2010 (6)
- Helmikuu 2010 (16)
- Tammikuu 2010 (19)
- Joulukuu 2009 (14)
- Marraskuu 2009 (9)
- Lokakuu 2009 (9)
- Syyskuu 2009 (12)
- Elokuu 2009 (19)
- Heinäkuu 2009 (14)
- Kesäkuu 2009 (8)
- Toukokuu 2009 (9)
- Huhtikuu 2009 (5)
- Maaliskuu 2009 (9)
- Helmikuu 2009 (12)
- Tammikuu 2009 (10)
- Joulukuu 2008 (7)
- Marraskuu 2008 (6)
- Lokakuu 2008 (9)
- Syyskuu 2008 (7)
- Elokuu 2008 (8)
- Heinäkuu 2008 (7)
- Kesäkuu 2008 (5)
- Toukokuu 2008 (15)
