Kyllä Kansa tietää!
Perjantai, 28.11.2008
En ollut koskaan edes kuvitellut harkitsevani Tapani Kansan keikalle menoa, mutta näin se mieli vaan matkalla muuttuu. Jos lehtitietoihin on luottamista, niin enää taiteilija Kansan konsertti ei ole rusettikaulaisen maestron musiikin säestyksellä tapahtuvaa lavapatsastelua vaan samalla rahalla saa ravintoterapiaa voin ja rasvan erinomaisuudesta, auton renkaan vaihtoniksit ja kaiken kukkuraksi vielä rempseän stand up –keikan. Täytyy tunnustaa, että Tapani Kansa oli viimeinen estraditaitelija, jonka olin kuvitellut laajentavan repertoaariaan stand upin puolelle, mutta pakkohan se on uskoa, kun asumuserossa asuva vaimo niin blogissaan väittää. Niin, siis Tapani Kansan akka on asumuserossa, ei mun.
Kisällinä navetassa
Keskiviikko, 26.11.2008
Viime viikolla televisiossa pyöri traileri Tosi tarina: Paskaa ja parfyymiä –ohjelmasta, jossa näytettiin lyhyttä pätkää lehmän keinosiemennyksestä. Tavalliselle Hyla-maitoa lutkuttavalle kaupunkilaiselle saattoi tuottaa suurta hämmennystä katkelma, jossa aikuinen mies työnsi kätensä melkein kainaloa myöten lehmän peräaukkoon. Minulle se oli tuttua tunkeilua, koska vietin lähes kaikki lapsuuteni kesät tätini maatalossa, jossa lehmiä pantiin vain pitkällä pillillä. Muistan vieläkin elävästi, kun keinosiementäjän pieni Fiat 127 kaarsi spermasäiliöt takakontissa kolisten pihaan ja minä säntäsin riemuissani toivottamaan seminologia tervetulleeksi. Kesästä toiseen jaksoin ihmetellä rutiininomaista toimitusta, jossa hyhmäisestä tonkasta vedettiin pitkä putki esiin ja sieltä poimittiin pinseteillä yksi jäinen mällikuula, joka pantiin ruiskuun sulamaan. Tämän jälkeen keinosiementäjä veti toiseen käteensä kainaloon asti ulottuvan muovihanskan ja työnsi käpälänsä (sen, jossa oli muovihanska) lehmän pakoputkeen ja alkoi kaivella sieltä kourakaupalla paskaa pihalle. Monta vuotta ehdin ihmetellä tämän pakkopaskannuttamisen tarkoitusta ennen kuin minulle kerrottiin, ettei se hanska siellä hanurissa seikkaillut lehmän riemastuttamiseksi vaan sillä ohjailtiin emättimeen työnnettyä pitkää pilliä, jolla tarkoin valittu mällipallo johdateltiin oikeaan osoitteeseen.
Tästä oli tullut jo niin jokakesäinen traditio, etten useinkaan jaksanut mennä katselemaan sitä ainaista pyrstön kaivelua, kunnes pihaan kaarsi tuntematon auto. Vakituinen keinosiementäjä oli sairastunut ja häntä tuli tuuraamaan romuluinen iso äijä. Uteliaisuudesta ryntäsin pihalle ja tämän metkasti hohottelevan jättiläisen sekä tätini perässä navettaan. Ensimmäiseksi hän kysyi koukkua, johon voisi ripustaa housunsa. Olin tuolloin ehkä 12-vuotias ja sen verran hajulla lisääntymishommista, että aloin tirskua miehen lohkaisulle. Tätini kiukkuinen vilkaisu riitti kuitenkin viiltämään kikatukseltani siivet ja jäin posket hehkuen odottamaan, keksisikö tämä hupiveikko vielä jotain muuta hekoteltavaa. Suureksi pettymyksekseni tämäkin siementäjä veti käteensä tutun kumihanskan, mutta yhtäkkiä hän iskikin minulle silmää, alkoi sormeilla lehmän pimperoa ja hihitellä: ”Tällä tavalla ne likatkin pitää ensin lämmitellä...” Tätini pyörähti silmät salamoiden puoleeni ja karjaisi: ”Juha, ja nyt perkele ulos täältä navetasta! Ja liukkaasti!”
Illaksi nirvanaan
Maanantai, 24.11.2008
Viime viikon kuumin puheenaihe ei ollut Aasian pörssikurssit vaan silmissä turpoava Finnair, jolla on neljännen kvartaalin esittelyn yhteydessä paljon selitettävää. Eihän tällaisen taloussyöksyn aikaan yhdelläkään lentoyhtiöllä pitänyt olla varaa lennätellä vapaamatkustajia ainakaan Aasian reiteillä? Taustoja selvitellessäni mieleeni palasivat karvaat Ruotsia vastaan lätkityt ottelut, joissa svenssonit veivät aina viime sekunneilla meiltä varmat mitalit. Tällä kertaa oli pikkuruisen ruotsalaistytön vuoro viedä Finnairia kuin äidinmaidonvastikepulloa keplottelemalla itselleen vapaalipun välille Kazakstan – Helsinki-Vantaa. Hän oli piiloutunut Bangkokin lentokentällä äitinsä kohdunsuulle, salakuljetuttanut itsensä näin armoitetusti koneeseen, ja Kazakstanin kohdalla järjestänyt sanan kaikissa merkityksissä ylimääräisiä sydämentykytyksiä koneelliselle ihmisiä.
Tämä tapahtuma synnytti minussa lopulta niin väkevän vision, etten voinut olla kirjaamatta sitä muistiin. Nähkää tekin edessänne aasialainen liikemies, joka työkseen reissaa ympäri maailmaa, mutta ei ole aiemmin tohtinut kokeilla muita kuin sikäläisiä lentoyhtiötä. Nyt hän on ensimmäistä kertaa elämässään astumassa eksoottisen Finnairin kyytiin. Valintaan oli lopulta kaksikin syytä, nettipornoa pumpatessaan häntä kiehtoivat sivut, joilla vaaleat naiset antautuivat seksin iloihin aasialaisten miesten kanssa ja toinen syy oli puhtaasti taloudellinen: Finnair lensi lyhintä reittiä. Kyseessä piti olla siis mielikuvitusta ronskilla tavalla ruokkiva reissu. Halvaksi matkaa ei voinut sanoa, sillä pelkkä lento businessluokassa Helsinkiin maksoi lähes 53.000,00 Thaimaan bahtia, mikä on ihmisrahassakin lähes 1.200,00 euroa. (Jos taloudesta tarkka pieni pukumiehemme olisi tilannut vastaavan lennon Finnairin sivuilta toiseen suuntaan, hän olisi maksanut matkastaan vielä puolet enemmän.)
Mies asettui istumaan koneen etuosassa sijaitsevaan businessluokkaan ja ihailemaan vereviä pohjolan lentoemäntiä. Tämä se oli vasta elämää. Palvelu oli lähestulkoon samanlaista kuin aasialaistenkin koneiden liikemiesluokassa ja mies alkoi selata elokuvatarjontaa ilmainen drinkki kädessään. Mies oli etsimässä rennompaa asentoa, kun hänen viereensä talutettiin tuskaisen näköinen nainen, jolta alettiin riisua housuja. Mies muisti hämärästi kuulleessaan jossain samaa kieltä. Hyvänen aika! Sehän oli se elokuva, jossa ruotsalaiset neitokaiset viettivät Kaliforniassa riettaan viikonlopun amerikkalaisen koripallojoukkueen kanssa. Aasialainen liikemies nielaisi. Hänen vieressään oli puolialaston ruotsalaisnainen, tosin melko lihava, mutta ruotsalainen kuitenkin. Mies hämmästeli, miksi kukaan hänen nettirunkkarikavereistaan ei ollut aiemmin kertonut hänelle Finnairin businessluokan ainutlaatuisesta ohjelmasta.
Kazakstanin yllä, noin yhdentoista kilometrin korkeudessa aasialainen liikemies liitti kätensä yhteen ja lausui mielessään hiljaisen rukouksen: Täällä korkeuksissa annan pyhän lupauksen, en enää koskaan turmele mieltäni Internetin hävyttömällä tarjonnalla ja heti kotiin päästyäni lupaan ajella pääni kaljuksi ja hakeutua buddhalaiseen temppeliin munkiksi.
Näillä kursseilla ei ollut yhtään paskempi päätös.
Blondin julma vitsi
Keskiviikko, 19.11.2008
Paljastin 13.5.2008 kirjoittamassani tekstissä, kuinka vaimoni on haikaillut minusta presidenttiä jo suhteemme alusta asti. Tätä mielipuolista pakkomiellettä olen yrittänyt pakkolääkitä kaikilla mahdollisilla ja välillä myös mahdottomillakin tavoilla ja rohdoilla, mutta en ole vieläkään pystynyt häätämään tuota vitsausta pysyvästi hänen mielestään. Viime aikoina hän on sentään antanut hieman periksi unelmalleen ja tyytynyt fantasiaan, jossa minä ja hän köpöttelemme vain vieraiksi linnan juhliin. En usko kuuluvani presidentin lempikirjailijoihin, joten eiköhän sitä itsenäisyyspäivänvastaanoton kirjailijakiintiötä täytetä hieman lyhyemmillä kynäilijöillä.
Riemu oli ennen aikaista, sillä tajusin asuvani nerokkaan rikollisen kanssa. Olen aivan varma, että rouva Vuorinen oli saanut pirullisen päähänpiston ja lähetellyt etevästi sommiteltuja valekutsuja linnan hippoihin. Tällä keljulla konstilla hän muuttaa itsenäisyyspäivänä koko Kauppatorin edustan yhdeksi suureksi silinteripyttymereksi, josta Tarja yrittää pyydystää tutuimmat tötteröt juhliinsa. Arvatkaa kuka on pääministeri Vanhasen kanssa täsmälleen saman pituinen ja kenellä on myös vaalea daami?
Siihen keltaisen salongin suurlähettiläiden kahvitilaisuuteen en kuitenkaan aio osallistua, koska en juo kahvia ja jos niillä suurlähettiläillä on jotain asiaa, niin tulkoot juttelemaan tanssilattialle, missä olen opetelemassa joraamaan sitä wienervalssia.
Nainen kuin kirsikka
Keskiviikko, 12.11.2008
En ole vieläkään oppinut kirjoittamaan seisaaltani, joten käyn säännöllisesti huollattamassa paljosta istumista väsynyttä selkääni poppamiehellä. Samalla tulee keskusteltua syvällisiä muistakin kuin lihaksista tai niiden puuttumisesta. Viime kerralla päädyimme mielenkiintoiseen aiheeseen meille kullekin annetuista lahjoista. Itse tajusin jo varsin nuorena, etten ole saanut klassista lukupäätä, en kykyä innostua teknisistä vempaimista, vaan luoja hulautti riesakseni kunnon sangollisen hyvin omituista huumorintajua. Näin jälkikäteen tajuan satsanneeni kaiken juuri tähän ruutuun ja varmaan ainoana uskoneeni sen jonain päivänä myös elättävän minut.
Onko syksyn pimeys imenyt luovuuden vai olenko tulossa vanhaksi, mutta en kaivamallakaan ole viime aikoina löytänyt aiheita, jotka olisivat saaneet minua nauramaan vedet silmissä.
En esimerkiksi enää tunne poskilihaksissani nykimistä, kun joku Big Brother –talosta poispotkittu asukki avautuu lehdistölle. Verottajalla oli sentään tällä viikolla hauskaa, kun BB-Cherilli tyhjensi pajatsoaan. Vaaleaverikkö asuu luksusasunnossa, pukeutuu merkkivaatteisiin ja käy omien sanojensa mukaan vain kalliissa ravintoloissa, silti hänen tulonsa olivat hieman päälle pari tonnia vuodessa. Cherilli siis viruu samanlaisessa palkkakuopassa kuin esimerkiksi suihkuseurapiirineidot Johanna Tukiainen ja Martina Aitolehti. Ennen verottajaa Cherilliä ehti jututtamaan Iltalehden toimittaja, jolle vaalea neitokainen avautui:
- Se on sellaista myyntiedustustyötä. Mä en tiedä uskallanko sanoa suoraan, Cherilli sanoo ja tunnustaa samalla saavansa palkan pimeästi.
Nyt täytyy oikein raapia kaljua ja miettiä, mikä ihme voi olla sellaista myyntiedustustyötä, jota tarjotaan naisille ja josta saa palkan pimeänä... Bingo! Sen on pakko olla valtatien taukopaikalla olevaa marjojen myyntiä! Ja eikös itse poimitut marjat olekin verovapaita?
Tietoa blogista
Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.
Kirjoittaja
Aiheet
- Yleinen (1)
Arkisto
- Maaliskuu 2010 (9)
- Helmikuu 2010 (16)
- Tammikuu 2010 (19)
- Joulukuu 2009 (14)
- Marraskuu 2009 (9)
- Lokakuu 2009 (9)
- Syyskuu 2009 (12)
- Elokuu 2009 (19)
- Heinäkuu 2009 (14)
- Kesäkuu 2009 (8)
- Toukokuu 2009 (9)
- Huhtikuu 2009 (5)
- Maaliskuu 2009 (9)
- Helmikuu 2009 (12)
- Tammikuu 2009 (10)
- Joulukuu 2008 (7)
- Marraskuu 2008 (6)
- Lokakuu 2008 (9)
- Syyskuu 2008 (7)
- Elokuu 2008 (8)
- Heinäkuu 2008 (7)
- Kesäkuu 2008 (5)
- Toukokuu 2008 (15)
