Olis viiskytsenttistä tarjolla
Sunnuntai, 28.9.2008
Ajaessani aamulla uimahallille kuuntelin NRJ:n koostetta viikon vieraista. Onnistuin kuulemaan kohdan, jossa promoottori Kalle Keskinen kertoi, millaisia raidereita eli backstagen vaatimuslistoja isot rap-tähdet pyytävät. Esimerkkinä oli 50 Cent, joka kävi esiintymässä Suomessa marraskuun lopulla 2006. He olivat vaatineet muun muassa poliisisaattuetta ja neljää pakettia XXL-kokoisia kortsuja. Olen kuullut monisivuisista raidereista, joissa takahuoneeseen ollaan vaadittu neljää eri rotua olevia ilotyttöjä ja kaikkea mahdollista marsuista astianpesukoneisiin, mutta neljä pakettia XXL-kokoisia kortsuja eikä mitään mainintaa tytöistä kuulostaisi minun promoottorin korvissani huolestuttavalta. Ainakin haluaisin sopimukseen kohdan, että joku muu kuin minä käyn viemässä ne jättikortsut takahuoneeseen, sillä eiköhän siinäkin ole yhden illan saldoksi aivan tarpeeksi, jos perse on auki - vain taloudellisesti.
Tekstari Kauhajoelta
Torstai, 25.9.2008
Sanotaan, että kaikille asioille pitäisi voida nauraa, mutta minusta ei löytynyt niin raudanlujaa radiokomiikan ammattilaista, että olisin ollut halukas menemään keskiviikkoaamuna SuomiPopin studioon heittämään jonkin kivan sutkauksen heti kello kahdeksan jälkeen. Jätimme suosiolla Jaajon kanssa koko aamun osion väliin.
Estonian uppoamisen aikaan tein töitä Radiomafian aamuohjelmassa. Meitä oli kaksi paria, minä ja Vuokko Järvilehto sekä Arto Nyberg ja Olga K. Tuolloin tapana oli, että seuraavan aamun lähetys valmisteltiin musiikkia ja juontoja myöten valmiiksi. Sain kyllä soiton 28.9.1994 aamuyöllä, mutta onneksi en ollut kyseisenä aamuna työvuorossa. Sanon onneksi, koska olin jo tuolloin saanut läppä-äijän leiman otsaani ja sellaisilla ei ole juurikaan käyttöä, kun arki kääntää rosoisemman poskensa pintaan. Katastrofin sattuessa ihmisistä tulee paljon herkempiä minkäänlaiselle vakavalla asialla leikittelylle, jollaiseen tuskin yksikään tiedotusvälineen edustaja tietoisesti pyrkii. Kun tanskalaisen Steen Christensen oli ampunut kaksi poliisia Helsingissä, Radiomafiassa sattui toimittajan painajainen: edellisenä päivänä laaditulla soittolistalla oli tietenkin Bob Marleyn I Shot the Sheriff ja siitähän kansa raivostui.
Itse jouduin Radiomafian kanavajohtaja Leena Pakkasen puhutteluun, kun olimme Jaakko Ojanteen kanssa verranneet radiopakinassamme ruotsalaisten hinkua nostaa Estonian hylky yhtä älykkääksi, kun heittäisi lottopallokoneeseen barbeja, sirkkelin teriä, alasimia, lihaveitsiä, rikottuja laseja ja ämpärillisen ketsuppia. Sisältö olisi ollut jokseenkin sama. Silloin saimme arvosteluryöpyn mauttomuudesta, mutta myöhemmin asiantuntijatkin totesivat, etteivät omaiset varmasti halunneet vastaanottaa läheisiään siinä kunnossa, mihin he olisivat menneet nostoyrityksessä.
Minulla on ystäviä niin poliisissa kuin pelastuslaitoksellakin ja he ovat kertoneet, että todella rankoissa paikoissa musta huumori saattaa olla ainoa keino käsitellä tapahtunutta. Kauhajoen tragediasta ei ollut kulunut edes vuorokautta, kun sain tekstiviestin, jossa arvuuteltiin mitä eroa on Jokelan ja Kauhajoen surmaajilla. Odotin jotain todella perinpohjaista analyysiä, mutta käsi sydämellä, tällä kertaa vastaus yllätti minutkin. Jokelan ampuja jaksoi katsoa Big brotheria marraskuuhun saakka. Ymmärrän tämän tekstiviestin kirjoittajaa paljon paremmin kuin niitä, jotka yrittivät kamerat pitkällä saada edes jonkinlaisia kuvia vainajista.
Hulvattoman hauska -koirankakkapussi
Keskiviikko, 17.9.2008
Niinhän se koiranpentu sitten asettui meille taloksi ja kuten olin ounastellutkin, niin minähän se kuljen pääkalloin koristeltu siima kireällä kello kuusi aamulla vesisateessa hauvan perässä. Taistelin puolitoista vuotta vastaan, koska entisenä koiran omistajana tiesin, millaisia velvollisuuksia koiran ottaminen pitää sisällään. Kuvittelin valmistautuneeni koiran tulemiseen hyvin, mutta olinkin tehnyt kotiläksyni huonosti, sillä nykyään koiran ulkoiluttamiseen ei riitä panta ja hihna vaan pitää olla valikoima kumihanskoja ja muovipusseja, joihin kerätään koiranpaskat. Olen miettinyt kuumeisesti kumpi on vaivalloisempaa, opettaa koira käymään himassa pöntöllä vai kyyristellä itse perse pystyssä vesisateessa kaapimassa muovipussiin höyryävää paskatorttua.
Mutta on Viljosta (koiran nimi) ollut paljon iloakin. Aamuisin tulee todella painuttua lenkille ja kunhan koira tuosta kasvaa, niin matkalle voi lisätä pituuttakin. Jäljellä on enää yksi ongelma, olemmeko sittenkään antaneet koiralle sopivaa nimeä? Koska Viljo on lähes valkoinen, hänellä on melko todennäköinen AD/HD tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriö, hän on pieni pyöreä pallero ja panee omia lelujaan, niin olen harkinnut nimenvaihtoa ennen kuin hän tottuu nykyiseen nimeensä. Harvalla hauvalla on kaksiosaista nimeä, mutta tässä tapauksessa ei varmaan tarvitsisi hirveästi perustella, miksi hänen nimensä on Johannes Tukiainen.
Haluan vielä välittää anteeksipyynnön koiralenkkini varrella asuvalle perheelle. Ihan oikeasti luulin teidän postilaatikkoa roskikseksi.
Kreikkalainen karkkikauppa on suljettu
Torstai, 11.9.2008
Se on sitten ammatinvaihto meikäläisellä edessä. Nyt loppuu kirjojen kirjoittaminen ja radiossa länkyttäminen ja meikäläisestä tulee ennustaja. Kirjoitin 30.8.2008 otsikolla, Tuusulan loitsu-Vuorinen kertoo tulevia, seuraavasti: Suureksi hämmästyksekseni siiviläni ei tipahdellutkaan tämän illan lottonumeroita kuin plussapalloja vaan ennuste Susanna Sieviselle. Susanna, tulet lähikuukausien, mahdollisesti vain muutamien viikkojen kuluttua ilmoittamaan, ettet kestä olla erossa pojistasi ja palaat takaisin Suomeen.
Tässä lainaus tämän päivän Iltasanomista: Susanna Sievisen romanssi kreikkalaisnuorukaisen kanssa on ohitse ja Sievinen palaa Kreikasta koto-Suomeen, kertoo tuore 7 päivää -lehti. Lehden mukaan koti-ikävä ja ero lapsista ovat paluun syynä. Juhannuksena leimahtanut lempi Susanna Sievisen ja yhdeksän vuotta häntä nuoremman Dimitriin välillä on myös sammunut. - Minulla on ollut aivan järkyttävän ikävä poikiani. Ei minusta ole elämään ilman heitä, Susanna Sievinen tilittää 7 päivää -lehdessä.
Kyl mää olen hyvä. Eikä toi Susannakaan huono oo.
Big sister –talon tapahtumia
Maanantai, 8.9.2008
Monelle varsinkin nuoremmalle kylpijälle sauna merkitsee vain pesupaikkaa. Nykynuorten saunatapoja on saatu ihailla Big brotherissa, jossa muun muassa munat huuhtaistaan vain yhdellä suullisella.
Meidän perheen saunarituaalit ovat monestakin syystä varsin erilaiset ja alkavat lähentyä mieluumminkin intiaanien ja eskimoiden saunaperinnettä, jossa hikimajaa käytetäänkin sielun eikä vain ruumiin puhdistamiseen.
Rituaalimme alkaa yleensä minun ja kolme pienen lapsen lauteille kiipeämisellä, jonka jälkeen 8-vuotias tyttäreni pyytää minua kertomaan jonkin saunatarinan. Tänään hän poikkeuksellisesti ehdotti, etten kertoisikaan tarinaa vaan keskustelisimme lemmikkieläimistä. Äänin 4 – 0 ehdotus hyväksyttiin. Tyttäreni ilmoitti menevänsä jossain vaiheessa miehen kanssa kihloihin ja hankkivansa siinä vaiheessa elämänmyllerrystä joko gerbiilin tai kanarialinnun. Olin sanaton. Vanhempi poikani (5-vuotias) ei ollut kiinnostunut siskonsa lemmikkieläinvalinnoista vaan kysyi:
- Rakastatko sä sitä miestä?
- Tietysti, pikkuneiti vastasi silmää räpäyttämättä.
- Mut mä meen isin kanssa naimisiin ja me otetaan Viljo (meidän koiranpentu), nuoriherra ilmoitti päättäväisellä äänellä.
Tässä kohtaa pyysin tulevan ex-rouva Vuorisen saunaan kuulemaan kohtaloaan. Yllättäen kaksi vanhempaa lasta toisti alkuperäisen tarinansa sanasta sanaan samalla, kun heidän 2-vuotias pikkuveljensä Onni tutki kiinnostuneena omaa pippeliään. Olin juuri lähdössä uuden sulhaseni kanssa suihkuun, kun tyttäreni kysyi tulevalta ex-rouvalta:
- Äiti, mikä on gerbiili?
- Se on sellainen jyrsijä.
- Tiedätsä minkä takia mä otan sen gerbiilin vasta sitten, kun mä olen mennyt miehen kanssa kihloihin?
Äiti ei tiennyt.
- Koska sä vihaat jyrsijöitä.
Ei tullut mieleenkään jäädä heittämään enää yhtään lisää löylyä.
Tietoa blogista
Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.
Kirjoittaja
Aiheet
- Yleinen (1)
Arkisto
- Elokuu 2010 (9)
- Heinäkuu 2010 (10)
- Kesäkuu 2010 (11)
- Toukokuu 2010 (10)
- Huhtikuu 2010 (15)
- Maaliskuu 2010 (17)
- Helmikuu 2010 (16)
- Tammikuu 2010 (19)
- Joulukuu 2009 (14)
- Marraskuu 2009 (9)
- Lokakuu 2009 (9)
- Syyskuu 2009 (12)
- Elokuu 2009 (19)
- Heinäkuu 2009 (14)
- Kesäkuu 2009 (8)
- Toukokuu 2009 (9)
- Huhtikuu 2009 (5)
- Maaliskuu 2009 (9)
- Helmikuu 2009 (12)
- Tammikuu 2009 (10)
- Joulukuu 2008 (7)
- Marraskuu 2008 (6)
- Lokakuu 2008 (9)
- Syyskuu 2008 (7)
- Elokuu 2008 (8)
- Heinäkuu 2008 (7)
- Kesäkuu 2008 (5)
- Toukokuu 2008 (15)
