Metro Live - Blogit - El Dictador

Tulipahan vietettyä erikoinen juhannusilta seuraamalla 13 000 ranskalaisen kanssa Le Grand Parc Puy du Foussa Länsi-Ranskassa hätkähdyttävää Maupillierin perheen tarinaa 1400-luvulta aina toiseen maailmansotaan asti unohtamatta Ranskan vallankumousta. Koska Euroopassa ei ole vielä lomakausi käynnistynyt ja katsojista suomalaisia oli rotevasti alle 0,5 promillea (todennäköisesti vain minä ja vaimoni) ja osaan tasan viisi ranskalaista ilmaisua: bonjour, merci, au revoir, je t’aime ja merde!, en yrittänyt virittää monimutkaisia small talk –kuvioita muiden juhlavieraiden kanssa vaan kätkeydyin rouva Vuorisen herttaiseen kainaloon. Kainalon lisäksi kahinaa oli tarjolla maailman suurimmaksi väitetyllä näyttämöllä, jossa illan aikana ehti juosta, marssia, näytellä kuollutta, hyökätä, antautua ja juhlia 1 200 vapaaehtoisnäyttelijää, valtava lauma hevosia, parvi ankkoja, ryhmä lampaita, sikoja, sonneja ja muita elukoita. Illan sinetöi upein koskaan näkemäni ilotulitus, jota ymmärtämäni mukaan ryyditettiin erikoispaukuilla, koska Puy du Foun historiallinen elämyspuisto täyttää tänä vuonna 30 vuotta.

Meidän suomalaisten sietäisi ottaa mallia La Vendéen juhannuksen vietosta. Näyttämön ja kulissina olevan linnan välissä oli suuri lampi, jonka päällä taisteltiin, tanssittiin, marssittiin ja jopa ratsastettiin hevosella, mutta yksikään ei hukkunut. Tosin kukaan näyttelijöistä ei yrittänytkään kusta lampeen, ei edes hevonen. Linna tuikattiin tuleen kuin mikä tahansa juhannuskokko, mutta sitäkään ei onnistuttu polttamaan maan tasalle vaikka paikalla oli kaksi isokeuhkoista tulennielijää. Näytöksen jälkeen kukaan ei raivannut jonossa tilaa puukolla, ei yrittänyt iskeä ystävän puolisoa tai kömpinyt kännissä rattiin. Se olikin siistein kokemani juhannus.

Tuli taas tyylilleni uskollisesti vähäteltyä, osaanhan mä saatana kuusi sanaa ranskaa. Salut.

Kommentoi

Se syö bensaa ja miestä

Juha VuorinenMaanantai, 16.6.2008

Täytyy panna auto myyntiin ja ryhtyä seuraamaan nettihuutokauppoja. Viimeksi tankatessani loppusummaksi kilahti 90 euroa, jolla savuan hädin tuskin 600 kilometriä. Tankkaamalla nettiin seitsemän senttiä olisin saanut junalippujen lisäksi kynttiläillallisen, illan Lux-yökerhossa sekä yöpymisen hotelli Presidentissä. Kynttilänjalkana illallisella olisi joku Johanna Tukiainen, mutta muilta osin fiksuhuuto.fi –sivuston tarjous kuulosti kohtuulliselta.

Johanna Tukiainen ei ole ainoa nainen, joka saa jakamattoman empatiani. Tanja Karpelalla on käynyt aivan uskomattoman huono tuuri miesten kanssa. Miten on mahdollista, että kohtalo marssittaa yhden naisen elämään vain sellaisia miehiä, joiden kanssa ei voi elää yhdessä? Ja sitten vielä se huhu, jonka mukaan SDP ei olisi aikanaan huolinut Karpelaa jäsenekseen. Mutta silloin demareilla olikin mies puheenjohtajana.

Kommentoi

Lukaalista luukkuun

Juha VuorinenPerjantai, 13.6.2008

Rakas päiväkirja, olen pahoillani etten ole ehtinyt täyttää sinua säännöllisesti, mutku mul on ollu kaikkee muuta.

Bensa maksaa kohta kaksi euroa litralta, vuoden euribor kiipeää kohti kuuden prosentin rajayksikköä, Finnair lakkaa lentämästä tyhjillä koneilla Kiinaan ja entinen idolitähti Ilkka Mikävittusensukuniminytoli haukkuu blogissaan lippalakkipäistä seuraajaansa. Nämä kaikki asiat ovat koristaneet viime päivinä iltapäivälehtien sivuja. Myös Anne-Mari Bergin blogipaljastus: Marttina Aitolehti on itsekäs idiootti, ylitti rimaa hipoen uutiskynnyksen. (Tämä uutinen julkaistiin varmaan niitä varten, jotka eivät katsoneet viime kaudella Big brotheria.) Vain yhtä uutista jäin kaipaamaan, miksi kukaan ei kirjoittanut rehellisesti ylihintaisista asunnoista? Yleensä haastatellaan jonkin tunnetun asunnonvälitysketjun toimitusjohtajaa, joka kertoo myyntiaikojen hieman pidentyneen, mutta hintojen jatkavan tasaista nousuaan. Miten hän olisi voinut paljastaa, että kyllähän ne kämpät ovat ylihintaisia ja niistä pyydetään vielä mielipuolisempia hintoja, koska minua lukuun ottamatta koko henkilökunnalla sattuu olemaan provisiopalkka ja ne eivät halua puolta pienempää palkkaa ensi kuussa. Yhtä hämäävää on raahata pankin pääanalyytikko toistamaan samaa asiaa, koska pankit omistavat kaikki suurimmat asunnonvälitystoimistot. Mutta arvatkaas kumpi tekee enemmän hilloa hyvällä asuntokaupalla, myyjä vai rahoittaja? Vastausaikaa on seuraavaan korontarkistuspäivään asti.

Kommentoi

Musta tulee, urheiluhullu

Juha VuorinenLauantai, 7.6.2008

Tuusulan metsissä humisee vieläkin hento helpotuksen huokaukseni, koska koulujen päätyttyä lapseni olivat vihdoin pääsemässä irti taitoluistelu-, uinti- ja telinevoimistelukierteestä. Olin niin iloinen, vihdoinkin perheellä olisi yhteistä laatuaikaa eikä minun tarvitsisi vähän aikaan kolistella tuusulalaista Bermudan kolmiota, uimahalli-jäähalli-jumppasali-uimahalli-jäähalli-jumppasali...

Jälleen kerran elämä opetti, ettei mitään kannata suunnitella etukäteen, sillä joka tapauksessa huolella suunniteltu tulevaisuus tulee muuttumaan tavalla tai toisella. En ollut esimerkiksi buukannut itseäni viime viikoksi jalkapallokentän laidalle. Koko prosessi sai alkunsa kolmisen viikkoa sitten, kun vanhempi pojistani (viisi vuotta) oli menossa ilmoittautumaan Tuusulan palloseuran nollakolmosiin, kuten sen kokoisia, näköisiä, hajuisia ja oloisia pikkupalloilijoita kuuluu kutsua. Saattohoitajaksi lähti 7-vuotias isosisko, joka heti kentälle päästyään pyyhälsi nauravaisen pikkugimmalauman keskelle ja ryhtyi potkimaan näiden kanssa äkäisiä rankkareita. Yhtäkkiä minulla olikin kaksi potkupalloilevaa jälkeläistä, joista tyttö kilahti lajiin niin totaalisesti, että ilmoittautui välittömästi viikon kestävälle jalkapalloleirille. Saattajasta tuli yhdellä potkulla saatettava.

Tuusulan urheilupuiston tekonurmi on tehty jostain pirtelökoneeseen survotuista autonrenkaista, joten kukin voi arvailla kuinka vilpoinen alusta sellainen mustakumirouhe on näillä paahteilla. Kaljuni punotti kuin mehunuija helteen jäljiltä, kun kömmin auringonpistoksen rokottamana kotisohvalle tuupertumaan. Olin vasta ummistanut hikiset luomeni, kun sohvan vieressä kajahti tuttu ja turvallinen rouvan ääni: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt yleisurheilija!” Otin kaksi buranaa ja lähdin saattamaan sitä vanhempaa poikaa, joka on isosiskoaan nuorempi, yleisurheilukouluun. Siihen, johon vaimoni oli hänet ilmoittanut.

Kommentoi

Kaksi nakkia ja ranskalaiset

Juha VuorinenKeskiviikko, 4.6.2008

Perheemme kauan odotettu haave toteutuu parin viikon päästä, kun lähdemme omatoimimatkalle Ranskaan. Menemme tapaamaan rouvan lapsuudenystävää, joka on asunut jo viisitoista vuotta ranskalaisen miehensä kanssa Choletissa. Matkan varmistuttua tutkin perse pystyssä Ranskan karttaa ja huomasin järkytyksekseni, että kyseiseen paikkaan on Pariisin lentokentältä reikäpäinen matka. Ajatus istumisesta Pariisin ruuhkissa ahtaassa autossa kolmen suunnilleen juuri tuttipullosta vierotetun kauhukakaran kanssa ei oikein iskenyt. Neuvokkaana kaverina ryhdyin etsimään sopivaa majapaikkaa matkan varrelta ja löytyihän se, Le Mansista. Koska kyseinen paikkakunta ei ole suomalaisille tuttu kuin autokisoista, niin eipä sinne mitään rähiseviä seuramatkoja järjestetä, vaan jouduin etsimään majoituksen ihan itse. Kuohuvan netissä surffailun jälkeen löysin silmää visuaalisesti ja kukkaroa taloudellisesti miellyttävän vaihtoehdon ja uskalsin kaivaa luotokortin numeron esiin ja varata yhdeksi yöksi hermolepopaikan.

Seuraavana päivänä uteliaisuus alkoi uudestaan kalvaa, joten kirjoitin Googleen hotellin nimen ja ryhdyin poimimaan lisätietoja unelmalomapaikastamme. Ensimmäisellä sivulla pidin sitä kirjoitusvirheenä, mutta löydettyäni saman sanoman jo neljännen kerran aloin uskoa kohtalooni: olin maksanut kaksi huonetta homoystävällisestä hotellista. Itselläni ei ole mitään homoja vastaan, mutta jotenkin hirvittää ajatus aamiaiselle menosta, kun joku muutenkin uteliaista lapsistani kuitenkin kysyy: Isi, miksi noi kaks setää syö samasta banaanista?

Olen harkinnut vakavasti koko matkan perumista, sillä olen joutunut jo Suomessa melkoisen kysymysvyöryn alle.
- Isi, millainen perhe se on, mihin me mennään?
- No siellä on suomalainen äiti, ranskalainen isä ja lapset ovat ranskalaisia.
(Pitkä hiljaisuus)
- Isi, onko sen Helin lapset oikeasti ranskalaisia?
- On.
(Älyttömän pitkä hiljaisuus)

Kommentoi

Tietoa blogista

Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.

Tilaa RSS-syöte