Metro Live - Blogit - El Dictador

Viime viikolla alkoi pyöriä kuudes tuotantokausi Suomen Big Brotherista ja heti ensimmäisessä Talk Showssa viskattiin kaksi kokelasta pihalle. Itse olisin halunnut Las Vegasiin glaumour-malliksi vinkuvan BB-Marian jatkavan talossa, mutta suuri kansa lemppasi leidin käytännössä heti kättelyssä mäkeen. Syykin oli ilmiselvä: hän on kuin Pelle Pelottoman pienennyspistoolilla ammuttu Johanna Tukiainen ja näin pieni kansa ei kestä kahta Tuksua. Mutta ei Marian kannata pelätä pieneksi jäämistä, sillä ei se Tuksukaan mikään ruosteen värinen meripoiju ollut uransa alkuaikoina, ja kasvuvaraahan on ainakin leveyssuunnassa vaikka kuinka.
Jos ei pikku-Tuksu ole varreltaan mikään jättiläinen, niin järjenjättiläinen hän saattaa hyvinkin olla, sillä hän oli jo ennen BB-taloon päätymistään yhteydessä Hymy-lehteen ja mankui heiltä kahta silikonitissiä asennettuina. BB-Marian omana haaveena olisi kuulemma DD-Maria, mutta noin pienen mimmin kohdalla fysiikan lait astuvat kauneuskirurgin etiikan edelle, sillä tarkoitushan ei ole panna neitosta myös fyysisesti turvalleen.

Jotkut ovat jo ehtineet viisastella todellisesta extreme BB-talosta, joka sijaitsee 700 metrin syvyydessä romahtaneessa San Josen kulta- ja kuparikaivoksessa Pohjois-Chilessä. En tiedä oliko se sattumaa vai harkittu rikos, kun kaivoksessa olevien veljesten kasvot asteltiin uutiskuvissa samalla tavalla riviin kuin Espoon Kilossa olevien isovelityrkkyjen. Näillä kahdella veljeskunnalla on kuitenkin yksi ero, chileläiset ovat valmiita häätöön vaikka tällä sekunnilla, kun taas Espoon elementtivankilasta ei kukaan lähtisi kuin kilon palasina.
Tällä hetkellä kaivokseen johtaa betoniraudoittajan käsivarren paksuinen huoltoputki, mutta jos sitä saisi suurennettua sen verran, että sen läpi voisi sujauttaa edes yhden suomalaisen glamour-tanssijan, niin kaivaisivatko miehet itse itsensä vapauteen vai turvautuisivatko he Andeilla jo kerran aiemmin kokeiltuun konstiin, kun vuonna 1972 Old Christians –rugbyjoukkueen 45 jäsentä joutui lento-onnettomuuteen. Pysyäkseen hengissä he joutuivat lopulta einehtimään toisiaan. Mikäli kaivokseen tipautettaisiin se kokeneempi glaumour-tanssija, niin ainakaan eväät eivät loppuisi aivan heti. Ratkaisussa on kuitenkin yksi mutta, jos suomalainen glamour-tanssija vajoaa oikein alas, niin riittääkö siihen seitsemänsataa metriä vai sujahtaako se kapillaaristi suoraan maapallon keskipisteeseen ja palaa siellä hiomattomaksi timantiksi? Sellaiseksi, josta joku toinen glamour-tanssija voi maksattaa jollain pölvästillä vaikka nenäkorun kauneuskirurgin muotoilemaan nokkaansa.

Tämä kolumni on esitetty Iskelmässä 31.08.2010 ja on kuultavissa täältä.

Kommentoi

Kauniita päiväunia Pekka Puska

Juha VuorinenKeskiviikko, 25.8.2010

Olisin kerrankin halunnut olla oikein kunnolla väärässä mahtipontisten kirjoitusteni kanssa, mutta kuinkas kävikään. Pohdin nimittäin vajaa vuosi sitten blogissani, miksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tilasi yli viisi miljoonaa rokotetta yhdeltä ja samalta valmistajalta eikä ottanut huomioon riskiä, että jokin erä olisikin epäkuranttia tavaraa. Kaiken lisäksi Suomeen tilattu rokote-erä ei sisältänyt heikennettyä virusta vaan sitä oli vahvistettu keinotekoisesti, mikä on nyt osoittautumassa narkolepsia-oireiden aiheuttajaksi. Tämä THL:n yhden rokotevalmistajan valinta tuntuu siinäkin mielessä omituiselta, koska Suomessa käytetty sikainfluenssarokotetyyppi Pandemrix ei kelvannut esimerkiksi Yhdysvaltojen viranomaisille. Syy lätäkön takana oli kovin yksinkertainen: sitä ei oltu tutkittu riittävästi.
Samassa kirjoituksessa kummeksuin THL:n lääketehtaalta saamaa kuutta miljoonaa euroa rokotetutkimukseen, ja päätöstä ostaa lahjoittaneelta pöpöpajalta sadalla miljoonalla rokotteita. Vajaa vuosi sitten kutsuin sitä korruptioksi, tosin kysymysmerkillä koristeltuna. Nyt oikeuskansleri alkaa tutkia kysymysmerkkini tarpeellisuutta.

Meidän perheessä ketään ei piikitelty kyseisellä litkulla, ja nukumme yömme hyvin emmekä nukahtele päivisin. Jotkut kuitenkin piikittelivät, miten saatoimme jättää lapsemme tuollaisen hirvittävän sairauden armoille. Itse podin hyvin suurella todennäköisyydellä sikainfluenssan, minkä jälkeen olin ennätyspitkään vailla minkäänlaista tautia. Sairastin siis itseni terveeksi ja hommasin samalla tuohon koodihirviökuppaan aidon ja oikean immuniteetin. Jossain vaiheessa paljastunee myös tilasto, kuinka moni sikainfluenssaan menehtyneistä oli saanut rokotteen vain vähän ennen kuolemaansa. Näistähän mainittiin ensimmäisten kuolemantapausten yhteydessä vain sivulauseissa, mutta sen jälkeen THL väsyi raportoimaan niistä enempää.

Kun THL vuosi sitten aloitti mielipuolisen hypetyksen hankkimansa jättirokote-erän hukkaamiseksi, niin laitoksen piikkipaikalla vaikuttava Pekka Puska antoi Suomenmaa-lehdelle lausunnon, jossa hän varoitti rokotuksen turvallisuutta ja sivuoireita kyseenalaistavia seuraavin sanoin:
- Jos tulee kuolemantapauksia henkilöille, jotka ovat kieltäytyneet rokotuksesta uskoen näihin perättömiin huhuihin, niin se on tietysti ikävä asia. Silloin huhujen levittäjille tulee tiettyä painetta päänsä päälle, ja heillä on jonkunlainen osavastuu kuolemista.
Nyt luettuna tuo lausunto tuntuu tulleen ihan puskista.

Haluan lopuksi palata omaan sikainfluenssaani. Saatuani sopivat oireet soitin lääkärinä työskentelevälle kaverilleni ja kysyin, että pitäisikö minun nyt tulla testattavaksi? Sain tylyn vastauksen: saat testin tuloksen joko hautajaisiisi tai työpaikallesi, koska sen valmistumiseen menee joka tapauksessa niin pitkä aika, että ehdit kupsahtaa tautiin tai parantua siitä. Seuraava kysymykseni koski tautia varten kehitettyä Tamiflu-lääkettä. Valan tehneen tohtoritoverin mukaan olisin ollut rohdon voimalla viikossa taas sikahyvässä kunnossa. Luonnollisesti kiinnostuin kauanko sitten sairastaisin ilman ihmelääkettä. Siihen hän arvioi kuluvan seitsemän päivää.

Tämä kolumni on esitetty Iskelmässä 27.08.2010 ja on kuultavissa täältä.

1 kommentti

Oligarkki tai kepponen

Juha VuorinenTiistai, 24.8.2010

Jyrki Kataisen tunteita nostattaneet puheet Venäjästä herättivät ainakin minussa nostalgisia väristyksiä. Olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin vatsa meni ruikulille, kun joku väitti Leonid Brezhnevin kimpaantuneen Kekkoseen. Nuorimmat lukijani saattavat tässä kohtaa höristää korviaan ja kysyä, no keitäs ne sitten olivat? He olivat etenkin 70-luvulla omituista Suomi rakastaa Neuvostoliittoa –leikin pääpukarit. Jotain tuosta ajasta kertoo minua evästänyt naapurin täti, joka kielsi koskaan lausumasta ryssä-sanaa, ettei Neuvostoliitto vaan suutu Suomelle ja ala siirrellä luoteisrajaansa vieläkin lännemmäksi. Ryssää sitten kuiskittiin poikaporukassa kuin kauheinta kirosanaa konsanaan.
On hyvä muistaa, että Neuvostoliiton luhistumisesta on kulunut vasta vajaat 20 vuotta, joten jokaisella aikuisella suomalaisella on ainakin jonkinlaisia muistikuvia Neuvostoliiton mahdista ja siksi ymmärrän todennäköisen seuraavan pääministerimme Venäjä-puheista syntyneet paniikkireaktiot. En peesaa Kataista vain sen takia, että hän on luultavasti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen suurin ja kaunein vaan hän oli oikeassa sanoessaan, ettei Venäjä ole mikään talousmahti vaikka sillä onkin maailman suurimmat maakaasuvarat ja hiilessäkin se nappaa hopeasijan. Venäjä onkin kuin jättimunainen rakastelija, jonka pitäisi ihmetellä miten pikku kikkelillä varustettu hyypiö voi tyydyttää naisen paljon paremmin kuin täyspitkän hanurinrepijän hallitsija. Raaka-aineissakaan kun kyse ei ole niiden koosta vaan käytöstä, ja siinä Venäjä on yhtä kokenut kuski maailman talousmarkkinoilla kuin juuri ajokortin saanut 18-vuotias.

Reaktioista päätellen jotkut suomalaiset elävät edelleen Idän herran pelossa ja tutisevat faktojenkin edessä. Vaikka Venäjä otettaisiin EU:n jäseneksi, niin se ei olisi suurin vaan jäisi Saksan ja muiden oikeiden talousmahtien jalkojen juureen. Pitää myös muistaa kuinka suhdanneherkkiä ovat energiasta tulevat varat. Ei tarvita kuin yksi syyskuun yhdestoista kun tankkiautollisen kerosiinia saa maitotölkin hinnalla. Ja vielä sellaisen tölkin, joka oli vielä jokin aika sitten tuontikiellossa Venäjälle.

Kataisen tarkoittama Venäjän ranking taloudessa on helpommin mitattavissa hyvin yksinkertaisella testillä. Kuinka moneen 2000-luvulla valmistettuun Suomen kilvissä olevaan Ladaan olet törmännyt? Milloin olet viimeksi soittanut venäläisellä kännykällä? Onko läppärisi takalevy täynnä kyrillisiä aakkosia? Minä en ole poliitikko ja voin sanoa sen minkä Jyrki olisi halunnut lausua ääneen; Venäjä on läpeensä korruptoitunut ja valtavien tulo- ja luokkaerojen repimä räjähdysaltis, mutta vain pinta-alaltaan suuri valtio, jossa pieni joukko oligarkkeja on sanan kaikissa merkityksissä ryssinyt maan uskottavuuden luotettavana neuvottelukumppanina.

Vaikka jotain muuta haluaisimmekin uskoa nykymaailman arvoista, niin raha puhuu ja ennen kaikkea kuinka sitä monistetaan. Siihen tarvitaan mainontaa ja siksi tuntuu kummalliselta, miten Zenith Optimedian arvion mukaan Venäjällä käytetään tänä vuonna mediamainontaan vain 8 % siitä summasta minkä Yhdysvallat humauttaa markkinoille. Jos vertailulukuna pidetään asukaslukuja, niin luvun pitäisi olla 45 %:n luokkaa. Venäjän lohdutukseksi täytyy todeta, että Kiinan kuuluisi heittää vastaavalla tavalla mitattuna 640 miljardia mainoshilloa, kun se nyt käyttää vain 18,5 miljardia. Mutta tässä on yksi mutta, Kiina on vittu oikeasti kommunistinen valtio. Että lakatkaa tyrkkimästä sitä Jyrkiä.

Tämä kolumni on esitetty Iskelmässä 24.08.2010 ja on kuultavissa täältä.

Kommentoi

Uotisen unelmapari

Juha VuorinenTorstai, 19.8.2010

Tiistaina julkaistiin uudet Suomen Tanssii tähtien kanssa –parit. Halusin kokeilla miltä tuntuu olla tutkiva journalisti ja tein jokaisesta julkkistanssijasta niin kutsutun Google-analyysin, eli kuinka paljon heistä löytyy hakuja ja mitkä teemat pomppasivat kustakin räikeimmin esiin. Tässä Googlen top-10-lista alhaalta ylöspäin.

Vähiten hakuja sai vuoden pakolaisnainen Nasima Razmyar, mutta syy on luultavasti sama kuin Ben Zyskowiczilla, kukaan ei osaa kirjoittaa hänen nimeään oikein edes Googleen.

Yhdeksänneksi jäi Joona Puhakka, joka nopeasti Googlea silmäiltynä kiitteli äänestäjiään, oli saanut lapsen ja menossa naimisiin Funin kanssa. Hauskaa siis.

Kahdeksannelle sijalle päätyi reilulla 36 000:lla haulla näyttelijä Jukka Rasila, jonka linkeistä toivoin löytäväni polun legendaariseen Touko-Poukoon, mutta Googlessa vain kyseltiin, että ovatko Jukka ja Mikko Rasila toisilleen jotain sukua. Ainakin he ovat pian esiintyneet samassa tanssiohjelmassa, ensin eno tuomarina ja nyt siskonpoika joraamassa.

Vaikka Jethro Rostedt ehti haalia mainetta Diili-ohjelmassa, niin silti hänen nimellään on vain hieman päälle 40 000 hakua. Liekö tässäkin syynä nimen hankalaksi luokiteltava oikeinkirjoitusasu.

Kuudenneksi päätyi nykyään hyväkuntoisen näköinen näyttelijä Juha Veijonen, jonka kohdalla haetuimmat otsikot olivat Juha Veijonen sairaus ja Juha Veijonen alkoholi. Onneksi Vexi liukastelee nykyään vain kuivilla parketeilla.

Laura Voutilainen on ensimmäinen kilpailija, jonka haut rikkoivat 100 000 rajan. Veijosen tapaan myös hänestä löytyi omia hakuotsikoita kuten Laura Voutilainen palaa, josta ensimmäisenä mieleen tuli perseelleen mennyt pyrotekninen esitys tai Lassie-elokuva.

Anna Perho sieppasi 114 000 haulla neljännen sijan ja hänen himotuin hakunsa oli, Toimittaja Anna Perho tulee yöksi kylään.

Pronssia nappasi Maria Jungner, jonka nimen alta löytyi muun muassa seuraavia otsikoita: Kriisin jälkeen rakastuu uudelleen, Suhteessa on ollut rankkaa ja Pienet samba-asut pelottavat. Jos minä näen aivan pienen samba-asun, niin ensimmäisenä minulla ei nouse pelko vaan jotain aivan muuta.

Hopealle pompsahti 203 000 haulla pitkänlinjan näyttelijä Satu Silvo, jonka kohdalla esiin pullahtaa ylivertainen suosikkihaku: Satu Silvo rinnat. Sitä linkkiä näpelöimällä päätyy muuten lopulta itsetyydystys.org-sivustolle.

Google-mittarilla kisan ykköseksi nousi 237 000 haulla pentujen suursuosikki Antti Tuisku, mutta nyt olisi kiinnostavaa tietää, onko tuomaristolla jo jotain omaa suosikkia. Iltalehden netti-tv:ssä Maria Jungner julistautui kisan kanki-kakkoseksi, mutta kummassakohan lepäävät esimerkiksi Jorma Uotisen toiveet, Antti Tuiskussa vai kanki-kakkosessa?

Tämä kolumni on esitetty Iskelmässä 20.08.2010 ja on kuultavissa täältä.

Kommentoi

Bileet Baleaareilla

Juha VuorinenTiistai, 17.8.2010

Varsinkin Baleaareilla on tänä kesänä innostuttu uudesta ja omituisesta lajista nimeltä balconing. Suomennettuna se on pomppimista hotellien parvekkeilta uima-altaisiin tai kiipeilemistä toisille parvekkeille. Kaikki tämä suoritetaan luonnollisesti hirveässä kaasussa, joista tuorein villitys varsinkin Ibizalla on ilokaasu. Siis se sama dödö, jota ruiskitaan myös orastavien puliukkojen nokkaan tarkoituksena katkaista heiltä juomahalut.
Mallorcalla ja Ibizalla on pelkästään tänä kesänä tipahtanut jo kolmekymmentä nuorta, joista neljän lento päättyi lopullisesti ja yksi kituu pilven ja maan välillä sairaalan teho-osastolla. Etenkin Ibizaa pidetään paikkana, jossa erilaisten huumeiksi luokiteltavien kemikaalien avulla voidaan bailata vuorokausitolkulla. Kun jo runsaasta alkoholinkäytöstä seuraa olotila, joka saa kiipeilemään seinille, niin voi vain kuvitella millaista menoa seuraa, kun junnu kiskaisee kärsän täyteen kokkelia tai ahtaa synteettistä paskaa sisäänsä. Ja niiden voimalla pitää näköjään kiipeillä myös seinillä ja kaiteilla.
Ylen uutisen mukaan paikalliset hotelliyrittäjät ovat nyt kyllästyneet menoon ja ilmoittaneet heittävänsä koheltajaryhmät ulos hotelleistaan. Espanjalaisen temperamentin tuntien herää kysymys, että monennestakohan kerroksesta tämä ulostaminen aiotaan aloittaa?

Vähän toisenlaisesta lentämisestä tuli mieleeni viime viikonloppuna Tampereella järjestetty kansainvälinen lentonäytös. Itse en päässyt paikalle, mutta eräs ilmailusta kiinnostunut ystäväni ilmoitti liitävänsä kentän laidalle. Tästä innostuneena kysyin, oliko hän nähnyt videoklippiä Valko-Venäjällä tapahtuneesta helikopterionnettomuudesta, jossa 74-vuotias saksalainen näytöslentäjäveteraani Günter Zimmer toteutti kuoleman silmukka –nimisen tempun kirjaimellisesti. Ystäväni ei ollut kuullutkaan moisesta, mutta kuunteluoppilaana paikalla ollut vaimoni vaati välittömästi tarkempia yksityiskohtia turmasta. Vaikka olenkin ollut vain kaksi kertaa elämässäni helikopterin kyydissä, niin pystyin silti sangen seikkaperäisesti selittämään, miksi helikopterilla ei kannata tehdä ilmassa sellaista rinkiä, jossa silmukan alareunassa kopteri koskettaa maata. Tässä vaiheessa sain pikaoppitunnin naisen logiikasta, kun juoduin suurten sinisten silmien säihkeessä hetken miettimään vastatusta kysymykseen, miksi helikopterilentäjä ei käyttänyt heittoistuinta. Äänettömän miehen ja hänen aviovaimonsa katseiden vaihdon jälkeen aloin etsiä tietoa, oliko olemassa sellaista heittoistuinta, joka sylkisi lentäjän sivuikkunasta pihalle. Löysin kyllä puhallettavan tikkataulun, mutta en heittoistuinta helikopteriin.

Tämä kolumni on esitetty Iskelmässä 17.08.2010 ja on kuultavissa täältä.

1 kommentti

Edellinen1 2 3 4 5 6 7 ... 58 59 60 61 Seuraava

Tietoa blogista

Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.

Tilaa RSS-syöte