Onks Viljoo näkyny?
Minulla oli muutaman vuoden seinälläni Martti Huuhaa Innasen naivistinen taulu, jossa isäntä ja koira kusivat vasten vanhaa risuaitaa. Taulun nimi oli Sellainen koira millainen isäntä. En tiedä sainko taulun myymisestä jonkin naivistisen kirouksen niskaani, mutta Viljo-koiran takia olen joutunut lähes viikoittain jonkinlaisen haukkumisen kohteeksi. Olin vasta selvinnyt kettutytön kostoyrityksestä, kun taas olisi ollut aihetta kunnon räkyttämiseen.Lauri "Tahko" Pihkala lanseerasi pesäpallon lisäksi sellaisen termin kuin vaahtokävely, joka vastannee hölkän ja kävelyn välimuotoa. Jos keli on suotuisa ja mieli viitseliäs, niin välillä puuskutamme kuola suupielistä roiskuen hyvinkin ripeitä koiralenkkejä. Olimme taannoin Viljon kanssa juuri tällaisella vaahtolenkillä ja ohittamassa rauhallisella sunnuntailenkillään edessämme taapertanutta vanhempaa miestä, kun Viljo yritti ihmisrakkaana pompata miehen selkään. Tarrasin viime hetkellä remmistä lujan otteen ja ärähdin:
- Viljo perkele! Et vedä!
Mies pysähtyi niille sijoilleen ja kumartui pitelemään rintaansa. Riensin kiireesti tarkastamaan, että oliko raskaasti huohottava herra avun tarpeessa.
- Huh huh, olihan kokemus..., mies sai lopulta kakaistuksi.
Siinä silmänräpäyksessä tajusin säikäyttäneeni miehen suunniltaan ja ryhdyin hieromaan sovintoa villi-Viljon liian kovaäänisestä komentamisesta.
- Olen todella pahoillani ja minä olen muuten Juha, ojensin käteni.
Mies tarttui vapisevallaan kädellään käpälääni ja sanoi:
- Ja mie olen Viljo.
(Kuvassa nuoremman tyttäreni näkemys ikävähköstä tilanteesta)
Lepää Leppänen rauhassa
Timo Soini on joutunut viime aikoinaan kirjoittamaan enemmänkin muistokirjoituksia, joissa hän on jättänyt hyvästejä juuri edesmenneille puoluetovereilleen. Ensin lähti Perussuomalaisten todellinen ääniharava Tony Halme ja nyt vielä veteraanipoliitikko Urpo Leppänen. Timo Soinilla on Iltalehden blogipalstalla erinomainen foorumi välittää tuntojaan kannattajilleen, mutta olisin ehkä sittenkin muotoillut jotenkin toisin Urpo Leppänen on kuollut –muistokirjoituksen viimeisen virkkeen. Nyt siinä seisoo: Lepää rauhassa Urpo.
Nehän ovat kuin kaksi ankkaa
Johanna Tukiainen on pannut elämänsä remonttiin ja käynyt paisuttamassa huuliaan, pidennyttämässä hiuksiaan, hävittämässä arpiaan ja toteuttamassa kirurgisen laihdutusoperaation.Jos minä olisin Linda Lampenius-Cullberg, niin syöksyisin kiireesti plastiikkakirurgille ja pakottaisin vaikka kirurginveitsi kurkulla tekemään jotain naamalleni. Nyt heti.
(Kuvan henkilöllä ei ole mitään tekemistä Lindan kanssa. Toivottavasti.)
The Mile High Club
Huhtikuussa tehdään kuulemma suomalaista ilmailuhistoriaa, kun Anna Abreu heittää keikan Helsingistä Kittilään kiitävässä koneessa. Ymmärrän täysin keikkajärjestäjän artistivalinnan, sillä Annahan ei vie paljoa tilaa ahtaassa lentokoneessa, kun on varreltaan vain 155-senttinen ja painoakin on vaivaiset 45 kiloa. Pikku paastolla Annahan menisi melkein käsimatkatavarasta.Lento lennetään Blue1-yhtiön MD-90-koneella, jollaisella olen matkustanut muutaman kerran ja voin vannoa, että siihen hylsyyn ei viritellä mitään bändikamoja. Herääkin kysymys, että joutuuko Anna kiskaisemaan sen keikan perämiehen mikkiin?
Siskon makkara
Imatran seurakunnan kirkkoherra Marja-Sisko Aalto paljasti torstain Iltalehdessä, että hänellekin on nakeltu jos jonkinlaisia uhkauksia. Se ei varmaankaan ollut yllätys edes Marja-Siskolle itselleen, sillä onhan siinä pienen paikkakunnan seurakuntalaisilla nieltävää kun entinen jämerä Olli-Veikko vaihtaa kerrasta sukupuolta, ja kaikkien kauhuksi vieläpä naiseksi.Itse olisin nähnyt paljon mieluummin rotevan Marja–Siskon suorassa lähetyksessä vaatimassa anteeksipyyntöä uhkailijoiltaan kuin viime keskiviikon Maria!-ohjelman kaltaista Joel Hallikainen –showta, minne hän oli pyytänyt omaksi ristiinnaulittavakseen Joonas-nimisen nettikiusaajan. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus kaatui itseään vastaan. Sen seurauksena netissä oli jo seuraavana päivänä auki uusi Hallikaista vastaan hyökkäävä ryhmä.
Eivät nämä ilmiöt katoa millään julkisilla anteeksipyynnöillä vaan asiaan pitää suhtautua kuin sitä ei olisi tai tavalla, jonka kuulin ystävältäni. Erään rikollisjengiin kuuluvan isän lapsesta oli alettu levittää netissä ala-arvoista materiaalia ja aikansa touhua seurattuaan isä päätti tempaista ohjat omiin tatuoituihin kätösiinsä, mennä käymään pääkoltiaisen kotona ja opettaa tälle ikimuistoisella tavalla kymmensormijärjestelmän nivel kerrallaan. Ymmärtääkseni verkkovittuilijan päässäkin naksahti siinä vaiheessa jotain kohdalleen, kun hänen sormensa naksahtivat yksi kerrallaan kuin kymmenen käskyä.
Tämä voi olla vain imatralainen kaupunkilegenda, mutta joku oli kuulemma kiukuspäissään uhannut leikkaavansa Marja-Siskolta munat. Luultavasti madam Aalto on viitannut pitsisellä kintaalla moiselle möykkäämiselle ja todennut:
- Olisit voinut ottaa yhteyttä vähän aikaisemmin, sillä arvatenkin sinä olisit tehnyt sen vielä ilmaiseksi?
On siinä Marja-Siskossa nimittäin vielä sen verran munaa jäljellä.




