Mies isolla i:llä

juhavuorinenJuha VuorinenSunnuntai, 7.2.2010

En tiedä kuinka tasa-arvoiseksi maailmaa ollaan tuikkimassa, mutta jotenkin tuntuu että naiset ovat innostumassa väkivallasta miehiä enemmän. Eipä löydy enää sellaista rikosuutispalstaa, jossa ei raportoitaisi jostain naisen sommittelemasta puukkohipasta. Tehtäköön nyt selväksi jokaiselle eukkokullalle, että emme me äijätkään sentään niin paksunahkaisia ole ettemmekö tuntisi pistoa sydämessä, kun te alatte heilua puukon kanssa.

Vanhaan hyvään aikaan naiset olivat mestareita keksimään vain syitä, mutta nykyään he ovat siis erikoistumassa myös seurausten järjestämiseen. Yhdysvaltain Wisconsinissa eräs onneton äijänketale oli mennyt vehtaamaan samaan aikaan kolmen eri naisen kanssa ja siitäkös riemu repesi, kun naiset kajauttivat kolme kaunista päätä yhteen ja alkoivat kehitellä reipashenkistä kuripalautusta yhteiselle villikolleen. Yksi naisista houkutteli miehen hotellihuoneeseen, jossa hän oli eroottisen leikin varjolla saanut miehen suostumaan sitomisleikkiin. Siitä seurasi episodi, joka suoraan uutista lainatakseni eteni näin. Kuuden lapsi äiti leikkasi miehen alushousut irti ja liimasi hänen peniksensä kiinni hänen vatsaansa. Tämän jälkeen sidottu suikalepaisti oli esitelty myös miehen omalle vaimolle sekä toiselle rakastajattarelle.
Miehellä on täytynyt olla julmetun kokoinen meisseli tai roikkuva vatsa, sillä muutoin on vaikea uskoa, että mies jonka penis on liimattu hänen vatsaansa selviäisi operaatiosta vain henkisin vammoin kuten uutisessa väitettiin.

Muutama päivä sitten olin tuomassa poikia päiväkodista, kun 3-vuotias Onni alkoi takapenkillä hypistellä pikkuautoaan ja tokaisi sitten:
- Minä en ole lelu. Minä olen ihminen.
Niinhän me isommatkin pojat erheellisesti luulemme.

1 kommentti

Emmä Nuole Gaala 2010

juhavuorinenJuha VuorinenPerjantai, 5.2.2010

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin ruutu sylkee jos jonkinlaista gaalailtaa ja joka kerta se on yhtä kiusallista katsottavaa. Tänä vuonna on jo ehditty nähdä Jussi- ja Emma-gaala, jotka ulkoa opeteltuine kevennyksineen sai ainakin minut kiemurtelemaan penkillä kuin pystin palkitun hikisessä kädessä. Emma-gaalan parasta antia olivatkin saksalaisen The Baseballs –yhtyeen lavalla vetäisemä megahitti Umbrella, mutta vieläkin kovempi veto oli Kerkko Koskisen Yhteinen sävel: "Ei aika mennyt koskaan palaa" –albumilta löytyvä venäläinen kansanlaulu Mustat silmät, jonka itseoikeutettuna solistina oli Paula Koivuniemi. Näissä oli gaalan makua.

Minullekin tarjottiin mahdollisuutta jakaa yksi pysty ensi viikolla Tampere-talossa järjestettävässä Iskelmä Gaala 2010 –tapahtumassa, koska aloitamme Paula Heinosen kanssa kyseisen kanavan taajuuksilla maaliskuussa Terveyden tukipilarit –radiosarjan. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ehdotin, että minun palkintoni olisi virkistävä peräruiske jollekin artistille, koska näin saisimme samalla markkinoitua pian alkavaa terveyshenkistä ohjelmasarjaa. Olikohan se järjestäjille viimeinen pisara, kun pohdin ääneen että aukeaisiko Lauri Tähkältä se toinenkin silmä, jos hän saisi palkintona suolihuuhtelupussin letkun hanuriin?

Minulla ei ole vieläkään syytä siteerata Simo Frangénia, jolla oli aina TV-visailunsa lopussa tapana ilmoittaa: Minä lähden nyt Tampereelle.

2 kommenttia

Kuka muu haluaa maistaa puhemiehen nuijaa?

juhavuorinenJuha VuorinenTorstai, 4.2.2010

Eduskunta avasi sitten vähän räväkämmällä tavalla kevätkauden 2010, kun kansanedustajien mieliä alkoi kuohuttaa Sauli Niinistön despoottimainen tapa vaatia säästöjä myös kansanedustajilta. Rohkeimmat pitivät Niinistön kansan kukkaron kurittamista vain hänen oman presidenttikampanjansa riehakkaana ääntenkalasteluna. Rakkaat kansanedustajat, edelleen kansa vihaa omia etujaan väärinkäytäviä nousukkaita ja tämä kansanvaalilla valittavien työmuurahaisten kannattaa painaa mieleensä.
Niinistökin antoi ripeää vastarakkautta luopiolaumalle muistuttamalla 199:ää alamaistaan, että kansa antaa äänet, eivät kansanedustajat. Saulina olisin ehkä jättänyt tämän sohaisun sohaisematta, sillä muutama vuosi sitten eräs roteva kaverini oli painellut Hyrylässä äänestyskoppiin ja alkanut kovaan ääneen mesota:
- Miksi vitussa Tony Halmeen numeron kohdalla on jonkun toisen urpon nimi?
Äänestysvirkailija oli syöksynyt kiireesti kaverini luo ja alkanut sopottaa äänestyssalaisuuden säilyttämisestä. Kaveriani ei kuitenkaan salaisuuksien säilöminen kiinnostanut vaan hän vaati saada tietää, miksi Halmeen nimeä ei löytynyt koko listalta.
- Koska hän on ehdolla Helsingin vaalipiirissä ja tämä on Uudenmaan vaalipiiri, virkailija selitti.
Kysyin myöhemmin kaveriltani, että jättikö hän sitten kokonaan äänestämättä.
- En tietenkään. Onhan mulla saatana äänioikeus.
- No ketä sä sitten äänestit?
- Tanja Karpelaa.
- Tanja Karpelaa? Sehän on eri puolueesta ja edustaa mun mielestä aika toisenlaisia arvoja kuin Tony? kummastelin.
- Joo, mut se oli ainoo, jota mä oisin voinut panna.
- Kuka? kysyin.
- Karpela.
Saulinkin on syytä muistaa, että Aku Ankallekin annetut äänet lasketaan.

Nappasin oheisen kuvan viimeisimmältä visiitiltäni Kanarialle. Kun klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin jotenkin tuo kameraa lähempänä oleva jakkara muistuttaa sijoittelultaan Suomen eduskunnan puhemiehen pallia. Vai olenko horjahtamassa aatoksissani liian kauas aiheesta?

Kommentoi

Lumi teki enkelin eteiseen, olkkariin, keittiöön, vessaan...

juhavuorinenJuha VuorinenTiistai, 2.2.2010

Lunta, lunta ja lunta joka alkaa olla hiljalleen painajaisunta. Tänään runttasin ensin puoli tuntia autoani lumiläjään, joka oli millimetrilleen samalla paikalla, missä sijaitsi Radio SuomiPopin pysäköintipaikka. Valloitettuani valkean kukkulan kultaisella Tojota Starletillani paiskasin oven kiinni, jolloin auton avain lähti lapasestani ja katosi jonnekin puolitoista metriä korkeaan pumpulilumipenkkaan. Puolen tunnin tonkimisen jälkeen löysin kuin löysinkin Tojotani koukut.
Blogistikollegani Rurik Rönnberg halusi piristää mieltäni lähettämällä oheisen meilin.

Tammikuu 1. klo 17.00
Lunt satta! Lumi o sit kaunist! Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy, ku ei ol enä nimpal pimmiä. Mää tei itellen kuuma rommitoti ja mää istusin ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.

Tammikuu 2.
Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal. Koko maisemam peitti uus puhtavalkone lumi. Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven lumityä ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl tielaitoksse aura auras tiä ja tyäns lume piha ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi piha erusta taas auki.

Tammikuu 3.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o parikytä astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyä valmiks, tuli aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskian harmaat.

Tammikuu 4.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas kiristys. Kaatusin perssellen postilaatikom eress. 22 euro poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.

Tammikuu 5.
Viäläki nii kauhja kylm. Pittää osta maasturi, et mää päässe töihi. Auto liukus päi kairet ja oikkia etukulma meni aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Auto o iha sualas ja kuras. Tiaros ollu mitöit tänäpä. Se perkele aura ajo ohitte kaks kertta.

Tammikuu 6.
26 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö oliva poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja oli poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai toise aste palovammoi kässi ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.

Tammikuu 7.
Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja. Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol. Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses ja orotta, ku mää saa piha puhtaks! Sähkö ova viälki poikki. Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume paino.

Tammikuu 8.
Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli. Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must on tulos lumisokkia. Mää em pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks. Perkele, mää muuta Espanja, tai ainaki Tampereell. Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi ja koko talv.


Lupaan korvata Radio SuomiPopille sen tietokonenäytön, jolta luin tämän Rurikin lähettämän viestin. Ja sen ikkunan, jonka läpi se lensi.

1 kommentti

Koiran virka

juhavuorinenJuha VuorinenMaanantai, 1.2.2010

Olisi muodikasta kieltää seuraavansa reality-ohjelmia, mutta itse myönnän tuijottaneeni kaksi ensimmäistä jaksoa uudesta X Factorista, joka hakkaa mennen tullen monet paljon kalliimmilla budjeteilla viihteellisiksi tarkoitetut ohjelmat . Viime sunnuntain parasta antia olivat Renne Korppilan ainakin aidon näköiset reaktiot, kun ovesta kipaisi toinen toistaan kurvikkaampia neitokaisia seisomaan jalat ristissä rastin päälle. Aito ja rehellinen mies reagoi täsmälleen tuon kaljun korston tavoin ja eikös se ole sitä realityä?
Uskallan verrata Renneä (tai itseäni) Viljo-koiraani, joka kiinnostavan nartun nähdessään paiskaa välittömästi sykkivän kuononsa tämän hännän alle ja vetää keuhkot täyteen raikasta peräilmaa. Näin se peli vetelee luonnossakin, mitä moni erheellisesti väittää joksikin ihmisen toiseksi luonnoksi.
Nyt lehtien sivuilla kiljutaan sivistyneen ja hienotunteisen käytöksen perään. Se mitä kutsumme sivistykseksi on kananmunankuoren paksuinen lume maapallon kokoisen alkukantaisuutemme päällä ja siihen ei kannata kenenkään kokeilla sen ensimmäisen kiven heittoa.

Kommentoi

Edellinen1 2 3 4 5 6 7 ... 41 42 43 44

Tietoa blogista

Juha "El Dictador" Vuorinen on 197-senttinen suurkirjailija ja radiotoimittaja. Hänen kirjailijanuransa alkoi kymmenisen vuotta sitten Juoppohullun päiväkirjan kirjoittamisesta nettiin. Koska teksti osoitti heti alussa ilmaisuvoimansa, Juoppohullun tarina päätyi kansien väliin. Tällä hetkellä Vuorisen kirjoja myydään 100 000 - 200 000 kappaleen vuosivauhtia. Blogiin hän ei ole koskenut sitten Juoppohullun päiväkirjojen.

Tilaa RSS-syöte

Kirjoittaja

juhavuorinen

Aiheet

Arkisto